Lähtemisen tuskaa...

Ihanaa lähteä! Ja samalla niin haikeaa. Kaupan kassalla 

meinasi tippa tulla linssiin jo ajatuksesta että joku muu tulee tekemään töihin "minun" työt. Eiköhän nämä ajatukset kuitenkin katoa nopeasti siinä vaiheessa kun surffailen Ugandan aalloilla.

Lähtemistä voisi kutsua myös tuskaiseksi. Ainakin pakkaamista. Viime viikolla päätin etten jätä pakkaamista aivan viime minuuteille ja tyhjensin kirjahyllyni. Mihinkäs muualle kuin olohuoneen lattialle. Ja yllätys yllätys, kirjahylly on edelleen olohuoneen lattialla. Aika nopeasti sitä oppii väistelemään erilaisia tarkoin miettien koottuja kasoja. Nämä kirjat menevät muistojen boksiin, nämä saavat kaverit hakea, näistä en luovu sitten millään...

Ja jotta homma ei lähtisi aivan käsistä ja jäisi viime minuuteille, lupasin kavereilleni että tästä illasta lähtien voi tulla katsomaan läpi vaatekaappini saloja, siis niitä vaatteita joista raaskin luopua. Vaatekaappeja läpi käydessäni jouduin myöntämään muutaman tosiasian

• minulla on aivan liikaa hameita
• en pysty luopumaan yhdestäkään kolmestatoista hameestani
• minulla on myös aivan liikaa kenkiä
• ja kenkäparejani en edes uskalla laskea...

Ei voi muuta kuin todeta että nyt on hyvä aika lähteä. Kaappitila olisi nimittäin hyvin nopeasti tullut tässä asunnossa vastaan...