Beautiful Blogger
Kävipä niin että siinä vaiheessa kun eilen piti keskittyä kassien pakkaamiseen, päädyinkin jälleen kerran surffailemaan blogien maailmaan ja löysin iloisen yllätyksen! Tiramisua Milanossa -blogin Karkki oli antanut minulle Beautiful Blogger tunnustuksen. KIITOS! Ilo ja hämmennys vaihtuivat pian tosin pienimuotoiseen epätoivoon, mitkä seitsemän asiaa voisin kertoa itsestäni...?
Suomi vs. Muu maailma
- Hämmennyn tavaratalojen ja muutenkin kerrostalojen opastetaulujen edessä. Onko 1. kerros katutasossa vai ensimmäisten portaiden yläpäässä? Irlannissa se taisi olla ylhäällä, Suomessa alhaalla. Vai toisinpäin?
- Suomessa meinaan jäädä suojatiellä autojen alle. Norjassa autot nimittäin pysähtyvät automaattisesti suojatien eteen, olit sitten ylittämässä tietä vai vasta miettimässä sitä. Täällä pitäisi muistaa katsoa tuleeko niitä nelipyöräisiä ja millä nopeudella.
- Odotan jo kovasti Lillehammerin sairaalapalveluiden testaamista (mieheni ne jo testasi). Tampereella polio-rokotuksen saanti osoittautui melkein mahdottomaksi, ehkäpä Norjassa kaikki on paremmin. Ja ruohohan on vihreämpää aidan toisella puolen...
- Olen asunut pidempiä aikoja Suomessa, Irlannissa, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Norjassa, Sloveniassa ja Englannissa. Tunnen oloni kotoisaksi Suomessa, Englannin lounaisosien nummien keskellä, opiskeluaikojeni kotikaupungissa Dublinissa ja Slovenian vuorilla. Kohta kotoisa olo toivottavasti tulee myös norjalaisessa mummon mökissämme.
- Mitä kaipaan Suomesta eniten? Välillä on se on sauna ja välillä taas salmiakki. Useimmiten se on kuitenkin mahdollisuus kokeilla kaikkea uutta erilaisilla kursseilla, oli se sitten kieltenopiskelua tai kädentaitoja. Tällä Suomi-visiitillä onkin tullut käytyä korukurssilla ja ystävän kanssa testattu tankotanssin saloja.
- Se on kaikki tai ei mitään. Oli sitten kyseessä urheilu tai kodin siivoaminen. Näin ollen koti on joko kuin räjähdyksen jäljiltä tai kliininen kuin leikkaussali. Ja silloin kun treenataan niin treenataan. Sitten lepäilläänkin viikko tai kaksi kun paikat ovat niin jumissa että kävelykin sattuu.
- Olen naimisissa Brittiläisen miehen kanssa joka ei ole sielunelämältään niin kovin britti. Oikeastaan ainoat kulttuurieroihin liittyvät ristiriidat suhteessamme ovat liittyneet astianpesuun. Kyllähän ne astiat ovat pesun jälkeen huuhdeltava, eikö? Ei, kyllä se saippuavaahto siihen kuivuu kivasti, kuulemma...
Tunnisteet: Niitä näitä, Suomi, Tunnustus






















