Sateista aallon metsästystä

Uganda - Belgia - Saksa - Italia - Itävalta - SLOVENIA! Perillä ollaan. Viime päivät ovat lähinnä menneet siivotessa, laatikoita purkaessa, Ikean kalusteita kootessa, siivotessa... Sain jopa koko talon lattiat kuurattua niin että seitsemän talossa majailevan britti-melojan iloksi asetin taloon kenkäkiellon. Kiltisti ovat totelleet ja protestitkin on ilmeisesti esitetty hiljaa selkäni takana.

Talo alkaa olla jo oikein kotoisassa kunnossa, en oikeastaan halua edes ajatella että jo huhtikuun loppupuolella lähdemme jatkamaan matkaa, ja tänne tullaan sitten takaisin - niin, en oikeastaan vielä tiedä. Ehkä elokuussa, ehkä talvella, ehkä ensi keväänä?

Säätiedotusten mukaan kevät ainakin tekee tuloaan, viikonlopuksi luvattiin auringonpaistetta ja kahtakymmentä hipovia lämpötiloja. Nyt tosin näyttää siltä että tämä ennustus on siirtynyt ensi viikkoon. Mutta kevätkukkien kukkiessa ja lintujen laulaessa ei voi valittaa.

Useamman päivän kestänyt sadekin on hetkeksi loppunut ja Soca-joen vedenkorkeus tulee alas huimaa vauhtia. Mikäs siinä, sateen jälkeisten ruskeiden kuravesien valuessa alajuoksuun on ihana taas päästä melomaan tutulla turkoosilla joella. Ja täytyy sanoa että melonta on hieman vähemmällä vedelle myös huomattavasti vähemmän stressaavaa...

Eilen lähdimme Simonin kanssa metsästämään freestyle-melontatreeniin soveltuvaa aaltoa Nova Gorician esikaupungista Solkanista. Ikävä kyllä, paikan päällä selvisi että joen pohjaa oli viime vuoden aikana muokattu, ja aalto ei enää toiminut samaan vanhaan malliin korkean veden aikana. Eli se siitä. Häntä koipien välissä ajelimme takaisin Trnovoon ja meloimme tutun pätkän Srpenicasta Trnovoon. Muutamia aaltoja matkan varrelta löytyi mutta ei mitään maatajärisyttävää. Eli tulevina viikkoina melontakuntoa haetaan lähinnä criikki-, eli laskupaateilla. Ehtiihän sitä freestyleä treenaamaan vielä myöhemminkin...