Kisa Pohjoismaiden mestaruuksista

Lähteäkö vai eikö lähteä Skjåkiin... Siinä olivat parin viime päivän mietinnät tänään Skjåkin aallolla pidettyjen PM-kisojen osalta. Freestyleä on tullut kesällä melottua paljonkin mutta ei kisamielellä. Ja mielessä kummitteli vielä(kin!!) viime kesän MM-kisojen täydellinen jäätyminen... No, oli aika palata takaisin kisailemaan tässäkin melonnan lajissa. Löysin melontakeskukseen sopivasti tuurarin ja lähdin viettämään leirielämää Skjåkin maisemiin.

Kokkailu pisti osan Suomi-leiristä vakavaksi

Viime kesänä Norjassa ensimmäistä kertaa järjestetyt PM-kilpailut jatkoivat perinnettä, Norjassa. Näiden kisojen järjestäjän, norjalaistuneen, alkuperältään kanadalaisen Tyler Curtisin mukaan ensi kesänä kilpailut siirtyvät Ruotsiin, ja Suomeen kilpailua on alustavasti kaavailtu kesälle 2012.

Iltapäivästä untuvatakit ja pipot sai siirtää syrjään helteiden jatkuessa Norjassa kylmän aamun jälkeen. Osanottajat olivat löytäneet tiensä Skjåkin aallolle Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Ikävä kyllä Suomen juniorit eivät olleet kisoissa mukana mutta miesten ja naisten sarjoissa suomalaiset olivat hyvin edustettuina.

Miesten sarjassa Aapo Halonen ja Tuomas Kaukola selvittivät tiensä upeasti finaaleihin. Alla Aapon vauhdikas bluntti. 

Ja Tuomaksen "clean" versio liikkeestä - eli liike suoritettuna ilman melan avitusta. 

Miehissä tiukin kisa käytiinkin juuri Tuomaksen ja Tyler Curtisin välillä. Paljosta ei voitto jäänyt uupumaan mutta mahtava oli myös Tuomaksen toinen sija! Kolmanneksi tuli Ruotsin Mats Walstedt.

Ja mites sitten naisten sarjassa...  Oma melonta sujui huomattavasti rennommin ja varmemmin kuin edellisen illan väsyneet harjoitukset. Johdin kilpailua alkuerien jälkeen ja finaaleissa paransin vielä omaa suoritusta huomattavasti ja ero toiseksi tulleeseen Paula Suurseppään oli selvä. Kolmannen sija otti Norjan Maria Berdal. Kisoista jäi aivan mahtava fiilis ja nyt mietin että miten sitä saisin matkat järjestettyä Suomeen elokuun SM-kisoja varten. Jee! 

Päätin oikaista kotia kohden hiekkaista oikotietä pitkin mutta ikävä kyllä matkan varrella oli lehmistä muodostunut tiesulku. Jonkin aikaa tööttäiltyäni päätin ryhtyä lehmipaimeneksi ja kävin huitomassa ja huutelemassa lehmiä pois tieltä ja takaisin metsään. Ikävä kyllä lehmäryhmän keskellä seisoskeli hevonen jonka tieltä poissaanti oli vielä vaikeampaa... Alla olevassa kuvassa lehmiä tiellä oli enää muutama, mutta niiden uho sitäkin kovempi - "mehän ei tästä mennä minnekään..." :)