Nokka kohti pohjoista

Sjoa River Festival 2010 käynnistyy ensi viikolla joten nautimme vielä hetken tyynestä ennen myrskyä pakenemalla mieheni kanssa pariksi täyteen ahdetuksi päiväksi kohti pohjoista. Matkan ensimmäisenä etappina olivat Oppdalin alamäkipyöräilyrinteet ja vierailu ystävien luona. Ja erittäin huonosti pakettiautossa nukutun yön jälkeen hyppäsimme Oppdalin asemalta junaan aamulla klo 5:00, suuntana ihan oikea kaupunki ja päivän blogikirjoituksen aihe - Norjan ensimmäinen pääkaupunki Trondheim! (Vertaa Lillehammeriin, joka ei ollutkaan ihan "oikea" suuri metropoli...) 

Trondheim on mielettömän kaunis kaupunki. Ehkä juuri siksi se onkin Tampereen ystävyyskaupunki ja tunsin siellä itseni erittäin kotoisaksi. Kokonsa puolestakin mennään Tampereen kanssa melkein samoilla linjoilla,  asukasluku on 170,000 kieppeillä ja Norjan kaupungeista Trondheim on kolmanneksi suurin. Kaupungin keskustaan tutustuu helposti jalkaisin päivässä jos ei halua vierailla ja viettää aikaa kaupungin lukuisissa museoissa. 

Vajaan kahden tunnin junamatkan jälkeen aamupala oli edellytys päivän käyntiinlähdölle. Hetken harhailun jälkeen löysimme vihdoin yhden kahvilan joka oli auki, Nordre gatanilla sijaitsevan Drommedar Kaffebar:in. Luulimme löytäneemme pienen harvinaisen helmen Tronhdheimin kahvilatarjonnassa, mutta päivän mittaan selvisi että näitä Drommedareja olikin vähän joka kulmalla... No, hyvät kahvit, teet ja aamupalat saimme kuitenkin.

Päivän ohjelmassa oli -- no päivälle ei ollut ohjelmaa. Olin pikaisesti katsastanut Trondheimin matkailusivuilta mitä voisimme mahdollisesti nähdä ja tehdä, mutta käytännössä kävelimme ylös ja alas Trondheimin katuja löytäen ainakin suurimmat (kokonsa ja suosionsa puolesta) kaupungin nähtävyyksistä. Nidaroksen tuomiokirkon kohdalla seurasi hetken hämmennys - olemmeko Pariisissa vai Norjassa? Katedraali on Skandinavian suurin kirkko ja täynnä pieniä upeita yksityiskohtia. Kuten Lillehammerissakin, tyydyimme ihastelemaan nähtävyyksiä ulkoa käsin, sisälle emme auringonpaisteesta raaskineet siirtyä.

Trondheimin parasta antia minulle olivat Nid-joen itärannan Baklandet alue puutaloineen ja joen varren molempia puolia reunustavat värikkäät talot ja varastot. Baklandetin alue oli aikoinaan työläisten asuttama alue ja nykypäivänä talot ovat pitkälti kunnostettu asunnoiksi, taiteilijoiden gallerioiksi ja  pieniksi putiikeiksi.  

Ja sitten päivän varsinaiseen löytöön; lounaspaikkamme Cafe Løkka. Cafe Løkka sijaitsee Baklandetin rajapinnassa, Nid-joen itäpuolella vanhan tehdasalueen kulmilla. Kävelimme kahvilan ohitse jo aamupäivällä sen vielä ollessa kiinni ja mahan alkaessa kurnia teimme paluun kahvilaan. Kahvila on tosin väärä nimitys tälle ravintola-baarille joka on auki useimpina iltoina aamu yhteen ja jonka ruokalistalta löytyvät täyttävät annokset. Terassin pöydät kahvilassa oli peitetty erivärisillä ja kuvioisilla liinoilla ja viileän tuulen puhaltaessa kietouduin tarjolla olevaan lämpimään peitteeseen. Norjassa ravintolakäynnit tulevat lähes poikkeuksetta kalliiksi. Vai miltä kuulostaa pieni Leffe Blonde hintaan kymmenen euroa? (!!!!!!) Silti kaupunkilomailun kohokohtia ovat usein juuri visiitit pikkukahviloihin ja ravintoloihin, hinnoista viis...

Väsymys iski matkailijoihin heti lounaan jälkeen ja iltapäivän olisi kruunannut visiitti Norjaan suurimman uimakeskuksen Pirbadetin saunoihin ja altaisiin. Ikävä kyllä uimapuvut ja pyyhkeet eivät olleet matkassa ja niitä ei saanut keskuksesta lainattua, joten siirryimme iltapäivänokosille takaisin Oppdaliin suuntaavaan junaan klo 14.00. Takana seitsemän tuntia turistieloa Trondheimissa, sen enempää ei olisi tällä visiitillä jaksanutkaan... Mutta Trondheimiin voisi palata kyllä uudestaankin ajan kanssa!