Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Destination Unknown

28. syyskuuta 2010

Minun Osloni

Aikaisemmin käsittelyssä oli "Minun Helsinkini" ja nyt uuden kotimaani pääkaupunki Oslo. Vaikka olenkin käynyt Norjassa vuosittain melkein kymmenen vuoden ajan, olen aikaisemmin aina painanut Oslon kohdalla kaasua ja kadonnut vauhdilla vuorien keskelle. Nyt oli kuitenkin aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja tutustua pääkaupungin vilinään.


Jos jätetään rautatieaseman edustalla viihtyvät narkkarit ja huumekauppiaat huomioimatta, Oslo oli erittäin positiivinen yllätys! Tekemistä ja nähtävää riitti niin että emme viikonlopussa ehtineet mieheni kanssa tehdä kaikkea sitä mitä olisimme halunneet. Toki sunnuntain puolimaraton vei melkein puolet viikonlopusta. Ja aiheeseen liittyen, vaikka kommenteissa tästä onkin keskusteltu: kyllä, selvisin juoksusta ja aikaa kertyi 2h13min ja risat. Maalissa oli aika lailla voittajaolo vaikka nyt jo on sellainen kutina että pian pitää päästä parantamaan aikaa!

Tutustuimme kaupunkiin "Oslo pass" turistikorttien voimin. Kortin voimassaoloaikana voi muun muassa reissata mielin määrin Oslon liikennevälineissä, vierailla ilmaiseksi oikeastaan kaikissa museoissa, osallistua kaupunkikävelyihin ja parkkeerata ilmaiseksi tietyillä parkkipaikoilla. Keskustassa liikkuminen on liikuntarajoitteisellekin (=mieheni, kävelee edelleen sauvojen kera) helppoa sillä ratikka-, metro- ja bussiyhteydet ovat erinomaiset. Lisäksi ainakin bussissa ja ratikoissa ilmoitetaan aina seuraavan pysäkin nimi, joten kartan kanssa on helppo suunnistaa ei niin tuttuihin paikkoihin.


Ja sitten muutamia henkilökohtaisia Oslo-suosikkejani. "Hop on - Hop off" purjelaiva joka tosin kulkee ilman purjeita. Pysähtymispaikat ovat oopperatalolla, kaupungintalolla ja Bygdøy:lla. Ihanan leppoisa tapa nähdä Osloa vesiltä käsin. Ja auringon paistaessa olisi varmasti vielä ihanampi kokemus kuin kylmän tuulen tuivertaessa ja viltteihin kääriytyneenä...


Voivatko patsaat olla mielenkiintoisia ja koskettavia (ei kirjaimellisesti)? Kyllä! Mieleni sai muuttumaan Vigelandsparkenissa olevat Gustav Vigelandin pronssi-, graniitti- ja rautapatsaat. Melkein graniitti herää henkiin... Nyt ymmärrän miksi tämä on yksi Oslon suosituimpia nähtävyyksiä.


Suuria majesteettisia puistoalueita lukuun ottamatta Oslossa oli jotain samaa kuin Helsingissä, arkkitehtuurisesti ainakin.

Lisäksi vierailimme tosi pikaisesti Kontiki- ja Fram-museoissa. Näihin palaamme vielä uudestaan ajan kanssa. Molemmat museot kertovat hurjia tarinoita aikansa seikkailijoista, niin napapiirien valloittajista kuin Tyynellämerellä puulautalla purjehtivista retkeilijöistä. 

Ja vielä loppuun sana hintatasosta. Yhteen sanaan tiivistettynä = kallista. Toki Oslostakin varmasti matkailija löytää hyviä diilejä, mutta varsinkin ulkona syöminen ja juominen maksaa. Näin esimerkkinä intialaisessa ravintolassa kahden hengen pääruuat, kaksi olutta ja yksi annos naan-leipää kevensivät kukkaroa noin kahdeksallakymmenellä eurolla. Auts. 

Tunnisteet:

23. syyskuuta 2010

Reissunaisen juustokakku

Kaksi syytä tähän postaukseen:
  1. Tämä oli niin hyvää että tästä piti tehdä postaus jo kesällä vaikka kamerasta loppuikin akku ja en saanut otettua kakusta edes kuvaa
  2. Huomenna suuntana on OSLO ja vielä ehdin kyselemään siellä aikaa viettäneiltä että missä sitä kannattaisi oikein käydä ja mitä kannattaisi nähdä ja maistella? Oslossa meneekin sitten koko viikonloppu, pitäkäähän sunnuntaina peukkuja että yksi nimeltä mainitsematon suomalaisrouva selviäisi puolimaratonista! 
Aiheena on siis reissunaisen, tai miksi ei miehen, helppo ja herkullinen juustokakku ilman uunia. Kärsin uunin puutteesta oikeastaan koko viime vuoden, vaikka nyt kun sellainen kotoa löytyy niin ei sitä kovin usein tule käytettyä. Mutta kakku on joka tapauksessa täydellinen reissaajille joilta kuitenkin löytyy jonkin sortin jauhopeukaloa. Resepti  löytyi Lunni leipoo blogista. 



Pohja:
125 g Digestivejä
75 g voita/margariinia

Murskaa keksit ja sekoita voisulaan. Levitä seos tiiviisti vuoan pohjalle (20-25 cm) ja laita jääkaappiin odottamaan. 

Täyte:
300 g Philadelphia-sulatejuustoa
1 rkl sitruunan mehua
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
250 ml kuohukermaa

Vaahdota kerma. Sekoita keskenään tuorejuusto, sokerit ja sitruunan mehu. Kääntele kermavaahto tuorejuustoseokseen varovaisesti. Kun seos on tasaista, kaada se vuokaan. Anna kovettua jääkaapissa mielellään yön yli (käytännössä meillä kakku taisi kestää kaapissa tunnin...)

Päälle:
1/2 litraa tuoreita mansikoita/muita tuoreita marjoja

Koristele kakku juuri ennen tarjoamista marjoilla. Meillä kakku meni hetkessä viiden hengen suihin, suurempikin kakku olisi kelvannut! 

Kuva: täältä

Tunnisteet: ,

28. heinäkuuta 2010

Onni onnettomuudessa

Ulkoa karu, sisältä, no, niin viihtyisä kuin sairaala voi vain olla. Jos telot itsesi urheilullisissa merkeissä Norja ei ole ollenkaan hullumpi paikka saada hoitoa. Lillehammerin sairaalalla on myös erinomainen maine ortopedisissa kirurgiassa joten uskoisin että mieheni on leikkauspöydällä hyvissä käsissä.

Sairaalavisiitti on ollut, jos näin voi sanoa, miellyttävä. Mieheni jakaa huoneen neljän muun miehen kanssa mutta minä saan tulla ja mennä niin kuin haluan. Vierailuajoilla ei niin väliä vaikka ne löytyvätkin osaston ovelta. Jos olen paikalla ruoka-aikoina, saan ruokaa, ja teetäkin voin hakea aina jos tekee mieli. Ja en tiedä hurmasiko mieheni osaston hoitajat, mutta eilen aamulla hänelle tarjoiltiin aamupalana "english breakfast" pekoneineen ja kananmunineen! Hmm... :) Tunnelma on leppoisa, hyväntuulisilla sairaanhoitajilla ei ole kiire mutta hommat tulevat tehtyä. Hoitajien harrastukset ja koirien nimet ovat jo tiedossa joten heillä on tosiaan aikaa pysähtyä myös juttelemaan. Silti toivoisin että mieheni oleskelu tässä "kaupungin parhaassa hotellissa" jäisi mahdollisimman lyhyeksi... Onneksi vain kivenheiton päässä sairaalasta on viihtyisä ulkoilmakahvila jossa on ollut mukava istuskella auringossa kirjan kanssa silloin kun mieheni ottaa nokosia.

Tunnisteet: ,

26. heinäkuuta 2010

Ilmaiset kahvit

Mikään ei ole ilmaista ja Norja on kallis maa. Eikä!
Norjan valtion omistamat bensa-asemat Statoilit ovat monelle matkailijalle tuttuja. Jos maassa viettää aikaa muutamaa viikkoa pidempään, asemalta kannattaa ostaa kahvikuppi jota saa vapaasti täytellä kahvilla, kaakaolla ja teellä koko kalenterivuoden ajan. Kuppi maksaa 149 NOK (noin 19€) tai edellisen vuoden kuppiin voi ostaa uuden, vuoden 2010 kannen hintaan 99 NOK (12.5€). No, ei tämä nyt ilmaista ole mutta melkein. Alueesta riippuen Statoileja löytyy teiden varresta tiuhaan tahtiin ja pysähdys huoltoasemalle on tervetullut varsinkin sateisen koleina päivinä vaelluksen, melontaretken tai fillarointimatkan jälkeen!

Tunnisteet: ,

7. heinäkuuta 2010

Nokka kohti pohjoista

Sjoa River Festival 2010 käynnistyy ensi viikolla joten nautimme vielä hetken tyynestä ennen myrskyä pakenemalla mieheni kanssa pariksi täyteen ahdetuksi päiväksi kohti pohjoista. Matkan ensimmäisenä etappina olivat Oppdalin alamäkipyöräilyrinteet ja vierailu ystävien luona. Ja erittäin huonosti pakettiautossa nukutun yön jälkeen hyppäsimme Oppdalin asemalta junaan aamulla klo 5:00, suuntana ihan oikea kaupunki ja päivän blogikirjoituksen aihe - Norjan ensimmäinen pääkaupunki Trondheim! (Vertaa Lillehammeriin, joka ei ollutkaan ihan "oikea" suuri metropoli...) 


Trondheim on mielettömän kaunis kaupunki. Ehkä juuri siksi se onkin Tampereen ystävyyskaupunki ja tunsin siellä itseni erittäin kotoisaksi. Kokonsa puolestakin mennään Tampereen kanssa melkein samoilla linjoilla,  asukasluku on 170,000 kieppeillä ja Norjan kaupungeista Trondheim on kolmanneksi suurin. Kaupungin keskustaan tutustuu helposti jalkaisin päivässä jos ei halua vierailla ja viettää aikaa kaupungin lukuisissa museoissa. 

Vajaan kahden tunnin junamatkan jälkeen aamupala oli edellytys päivän käyntiinlähdölle. Hetken harhailun jälkeen löysimme vihdoin yhden kahvilan joka oli auki, Nordre gatanilla sijaitsevan Drommedar Kaffebar:in. Luulimme löytäneemme pienen harvinaisen helmen Tronhdheimin kahvilatarjonnassa, mutta päivän mittaan selvisi että näitä Drommedareja olikin vähän joka kulmalla... No, hyvät kahvit, teet ja aamupalat saimme kuitenkin.
Päivän ohjelmassa oli -- no päivälle ei ollut ohjelmaa. Olin pikaisesti katsastanut Trondheimin matkailusivuilta mitä voisimme mahdollisesti nähdä ja tehdä, mutta käytännössä kävelimme ylös ja alas Trondheimin katuja löytäen ainakin suurimmat (kokonsa ja suosionsa puolesta) kaupungin nähtävyyksistä. Nidaroksen tuomiokirkon kohdalla seurasi hetken hämmennys - olemmeko Pariisissa vai Norjassa? Katedraali on Skandinavian suurin kirkko ja täynnä pieniä upeita yksityiskohtia. Kuten Lillehammerissakin, tyydyimme ihastelemaan nähtävyyksiä ulkoa käsin, sisälle emme auringonpaisteesta raaskineet siirtyä.
Trondheimin parasta antia minulle olivat Nid-joen itärannan Baklandet alue puutaloineen ja joen varren molempia puolia reunustavat värikkäät talot ja varastot. Baklandetin alue oli aikoinaan työläisten asuttama alue ja nykypäivänä talot ovat pitkälti kunnostettu asunnoiksi, taiteilijoiden gallerioiksi ja  pieniksi putiikeiksi.  

Ja sitten päivän varsinaiseen löytöön; lounaspaikkamme Cafe Løkka. Cafe Løkka sijaitsee Baklandetin rajapinnassa, Nid-joen itäpuolella vanhan tehdasalueen kulmilla. Kävelimme kahvilan ohitse jo aamupäivällä sen vielä ollessa kiinni ja mahan alkaessa kurnia teimme paluun kahvilaan. Kahvila on tosin väärä nimitys tälle ravintola-baarille joka on auki useimpina iltoina aamu yhteen ja jonka ruokalistalta löytyvät täyttävät annokset. Terassin pöydät kahvilassa oli peitetty erivärisillä ja kuvioisilla liinoilla ja viileän tuulen puhaltaessa kietouduin tarjolla olevaan lämpimään peitteeseen. Norjassa ravintolakäynnit tulevat lähes poikkeuksetta kalliiksi. Vai miltä kuulostaa pieni Leffe Blonde hintaan kymmenen euroa? (!!!!!!) Silti kaupunkilomailun kohokohtia ovat usein juuri visiitit pikkukahviloihin ja ravintoloihin, hinnoista viis...

Väsymys iski matkailijoihin heti lounaan jälkeen ja iltapäivän olisi kruunannut visiitti Norjaan suurimman uimakeskuksen Pirbadetin saunoihin ja altaisiin. Ikävä kyllä uimapuvut ja pyyhkeet eivät olleet matkassa ja niitä ei saanut keskuksesta lainattua, joten siirryimme iltapäivänokosille takaisin Oppdaliin suuntaavaan junaan klo 14.00. Takana seitsemän tuntia turistieloa Trondheimissa, sen enempää ei olisi tällä visiitillä jaksanutkaan... Mutta Trondheimiin voisi palata kyllä uudestaankin ajan kanssa!

Tunnisteet:

5. heinäkuuta 2010

Miniloma!

Palasimme mieheni kanssa juuri parin päivän minilomalta ja kyllä teki hyvää! Alla tunnelmia Oppdalin rautatieasemalta aamulla klo 5.00. Lisää lomatunnelmia tulossa lähiaikoina... :) 
(Testasin siis alla olevaan postaukseen ajastusta ja hyvin näköjään toimi! Kone sai olla edes tuon pari päivää kiinni ja kotona...)

Tunnisteet:

3. heinäkuuta 2010

Lillehammer päivässä

Omassa mielessäni Lillehammer on aina ollut yksi Norjan suurimmista kaupungeista. Vähän niin kuin Turku tai Tampere koti-Suomessa. Onhan siellä kilpailtu olympialaisten merkeissä ja Oslon lentokentältä (Gardemoen) kaupunkiin pääsee suoralla junayhteydellä. Asiaa tarkemmin tarkastellessa osoittautui kuitenkin että kaupungissahan on vain vajaa 30,000 asukasta. Ja kaupunkien suuruusjärjestyksessä Lillehammer sijoittuu vasta 30. hujakoille. Eli ei se sittenkään ole mikään ihan kovin suuri metropoli.

Lillehammer valikoitui päiväretken kohteeksi osittain lähellä sijaitsevan Hafjellin  alamäkipyöräilykeskuksen vuoksi, osittain täältä Sjoalta käsin kätevän ja lyhyehkön kahdeksankymmenen kilometrin ajomatkan takia.

Lillehammerissa on perinteisesti tullut käytyä joko kavereita moikkaamassa tai elokuvissa. Tällä kertaa päätimme kuitenkin kiertää myös muutamia Lillehammerin nähtävyyksiä ja nauttia kesäpäivän tunnelmista kaupungin keskustassa ja rannalla. Emme kuitenkaan olleet mitään kovin hyviä turisteja, muutamassa kohteessa tuli käytyä ulkopuolella mutta sisälle asti emme päässeet.

Kierros alkoi Lillehammerin olympialaisten keskuspaikasta "Olympia Parkenista". Aurinkoisista maisemista oli niin mukava nauttia mäkitornien juurella että emme raaskineet siirtyä sisätiloihin varsinaiseen olympialaismuseoon. Sadan kruunun eli noin kahdentoista euron pääsymaksu ei olisi tosin kukkaroa pahemmin keventänyt. Lisätietoja Olympia Parkenista: www.olympiaparken.no.

Päätimme jatkaa auringosta nauttimista Lillehammerin keskusta kaduilla. Lillehammer on juuri mukavan kokoinen, autolla kaupungissa ei oikeastaan tee mitään koska kävellen tai pyörällä pääsee helposti paikasta paikkaan. Ja lähialueisiin Hafjelliin ja Hunderfosseniin kulkevat kaupungin kesäbussit useamman kerran päivässä.

Lillehammerin pääkatu on rauhoitettu täysin jalankulkijoille ja kesäisen iltapäivänä katu kuhisi elämää. Paikalliset ystävämme ovat aina valitelleet Norjan ympärivuotisen kahvilakulttuurin puutetta. Kesäaikaan terassit ja pikkukahvilat kuitenkin houkuttelevat janoista ohikulkijaa!



Jos kaupunkiin haluaa tutustua pyörällä, omaa fillaria ei tarvitse kuljettaa mukana. Pääkadun varrelta pyöränvuokraus onnistuu edullisesti.

Siinä vaiheessa kun kaupungin kuhina alkoi käymään hermoille, rannalle ei onneksi ollut pitkä matka! 
Eli kaiken kaikkiaan leppoisa päivä. Jos Lillehammerin varsinaiset nähtävyydet ja aktiviteetit kiinnostavat kannattaa tsekata Lillehammerin matkailusivut. 

Tunnisteet: ,

27. kesäkuuta 2010

Norja lentäen

Nyt menee aika kyllä ihan unelmoidessa. Widerøe-lentoyhtiön lehtimainos "Hela Norge i én billet" alla olevan kuvan kera sai minut siirtymään lehdenluvusta vauhdikkaasti läppärini ääreen ja tarkistamaan että mistä oikein on kyse. Lentoyhtiön kesätarjouksessa Norja on jaettu kolmeen alueeseen ja alueiden sisällä, tai koko Norjassa voi lennellä kahden viikon ajan niin paljon kuin vain haluaa mielestäni kohtuu edullisin hinnoin. Yhdellä alueella lennot maksavat 2775 NOK, kahdella alueella 3375 NOK ja koko Norjassa 3975 NOK.

Itselleni Pohjois-Norja on täysin tuntematon alue joten varsinkin pohjoisista pohjoisimmat alueet ja Lofoottien saariryhmä kiehtovat erityisen paljon. Mukaan voisi ottaa ihan vain teltan, makuupussin ja vaellusvarustukset. Osaan jo kuvitella itseni pulahtamassa jäämereen, haikkailemassa Lofoottien vuorilla ja tähystelemässä valaita (juupa joo) jostain korkealta kalliolta...
Tämä ei ikävä kyllä ollut maksettu mainos. Itsellä ei taida vaan aika ja pankkitili tänä kesänä antaa myöden mutta ehkäpä jollain muulla innokkaalla olisi kuitenkin vielä tänä kesänä innostusta ja aikaa lähteä lentelemään! Ja sitten takaisin todellisuuteen eli melontakeskuksen nurmikenttien ruohonleikkauspuuhiin. 
Kesätarjoukseen pääsee tutustumaan tarkemmin Widerøen www-sivuilla! 

Tunnisteet: ,