Itävallan ihme: St. Anton

Totta se vain on, melomalla ei muskelit jaloissa kasva! Tämä tuli huomattua suunnistaessamme Itävallassa lautojen kanssa St. Antonin rinteisiin. St. Antonista tuli määränpäämme kahdesta syystä; Suomi-delegaatio vietti hiihtolomaansa Antonin rinteissä ja mieheni ystävä asui naapuristossa. Näin ollen sekä laskuseura että majoituspuoli olivat kunnossa paikan päällä. 

Pari päivää rinteissä ja omalla kohdallani "aloittelijan offareilla" lainapiipparin ja lapion kanssa sujuivat kuin siivillä ja herra W haaveilee jo kokonaisesta talvikaudesta Alppien huomassa. Ikävä kyllä kuvasaldo minilomaltamme on olematon. Näkyvyyden ollessa nolla kamera oli tietenkin mukana matkassa, mutta seuraavana päivänä auringon paistaessa kamera lepäili pakun takapenkillä. Mielikuvitusta (ja yllä olevia St. Antonin sivuilta lainattuja kuvia) hyväksi käyttäen voitte kuitenkin kuvitella korkeat lumipeitteiset vuoret, kirkkaan auringonpaisteen, muutaman miinusasteen ja ei niin kovin ruuhkaiset rinteet. Ihanaa!

Itse en ole kovin kokenut Alppikeskusten ja niiden After Ski-baarien asiantuntija. Niinpä oudot after ski-ilmiöt jaksoivat viihdyttää. Miten olisi yhdistelmänä laskuvaatteet, miinus monot/lautakengät koska jalkineet on jo käyty viemässä majapaikkaan, plus PIIPPARI! Joka iloisesti jatkaa piippailuaan. No, kukin tallaa tavallaan ja ihan kivaltahan se näyttää kun piippari piippaa musiikin tahdissa. :) 

Nyt arki on taas edessä ja työt odottavat kotitoimistossa. Tosin huomenna säiden niin salliessa lähdemme seuraamaan kotirinteissämme pidettävää Freeride Tourin karsintakisaa. Ja innolla jo odotan ensi viikon minilomaa Bologna-Rooma akselille!