Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Destination Unknown

13. maaliskuuta 2010

Kuvat kertovat enemmän kuin...

Suomen laduilla vaativasta laskusta kertovat kyltit saavat lähinnä aikaan huvittuneen naurahduksen jopa Britti-miehessäni joka vielä muutama talvi sitten hikoili muutaman metrin pituisten alamäkien kanssa. Italian koillisosassa sijaitsevan Valbrunan laduilla "vaativa lasku" saa aivan uuden merkityksen: 

Ja kyllä vauhti hidastuu! Tällä kertaa selvisimme molemmat pystyssä tämän jyrkän ja mutkaisen mäen. Mutkan lumipenkan jäljistä päätellen kaikki hiihtäjät eivät olleet olleet yhtä onnekkaita (tai taitavia...köh köh). 
Hiihtokelit ovat olleet jälleen aivan upeat "lähiladuillamme" noin 80 kilometrin päässä Italian puolella. Nyt olisi tosin tarkoitus laittaa urheiluvälineet muutamaksi päiväksi lepoon ja lähteä pikaisesti tutkailemaan Spagetti Bolognesen syntyseutuja ja jatkaa sieltä matkaa sinne minne kaikki tiet vievät -  Roomaan. Ikävä kyllä tämän päivän lumilautailusession tuloksena on ilmeisestikin yksi pahasti vioittunut polven eturistiside. Suunnitelman muutos näyttää siis välttämättömältä ja voi olla että lähipäivinä minä tulen leikkimään sisar hento valkoista mieheni lepäillessä vaakatasossa.  

Tunnisteet: ,

5. maaliskuuta 2010

Itävallan ihme: St. Anton

Totta se vain on, melomalla ei muskelit jaloissa kasva! Tämä tuli huomattua suunnistaessamme Itävallassa lautojen kanssa St. Antonin rinteisiin. St. Antonista tuli määränpäämme kahdesta syystä; Suomi-delegaatio vietti hiihtolomaansa Antonin rinteissä ja mieheni ystävä asui naapuristossa. Näin ollen sekä laskuseura että majoituspuoli olivat kunnossa paikan päällä. 


Pari päivää rinteissä ja omalla kohdallani "aloittelijan offareilla" lainapiipparin ja lapion kanssa sujuivat kuin siivillä ja herra W haaveilee jo kokonaisesta talvikaudesta Alppien huomassa. Ikävä kyllä kuvasaldo minilomaltamme on olematon. Näkyvyyden ollessa nolla kamera oli tietenkin mukana matkassa, mutta seuraavana päivänä auringon paistaessa kamera lepäili pakun takapenkillä. Mielikuvitusta (ja yllä olevia St. Antonin sivuilta lainattuja kuvia) hyväksi käyttäen voitte kuitenkin kuvitella korkeat lumipeitteiset vuoret, kirkkaan auringonpaisteen, muutaman miinusasteen ja ei niin kovin ruuhkaiset rinteet. Ihanaa!

Itse en ole kovin kokenut Alppikeskusten ja niiden After Ski-baarien asiantuntija. Niinpä oudot after ski-ilmiöt jaksoivat viihdyttää. Miten olisi yhdistelmänä laskuvaatteet, miinus monot/lautakengät koska jalkineet on jo käyty viemässä majapaikkaan, plus PIIPPARI! Joka iloisesti jatkaa piippailuaan. No, kukin tallaa tavallaan ja ihan kivaltahan se näyttää kun piippari piippaa musiikin tahdissa. :) 

Nyt arki on taas edessä ja työt odottavat kotitoimistossa. Tosin huomenna säiden niin salliessa lähdemme seuraamaan kotirinteissämme pidettävää Freeride Tourin karsintakisaa. Ja innolla jo odotan ensi viikon minilomaa Bologna-Rooma akselille! 

Tunnisteet: , ,

25. helmikuuta 2010

Kranjska Gora

Parin päivän visiittimme Kranjska Goraan ei alkanut lupaavasti. Pakettiautoon oli pakattuna mukaan hiihtovarusteet, uima-asut ja makuupussit. KG:ssä satoi taivaan täydeltä vettä ja hiihtoreitit eivät kartalla näyttäneet kovinkaan inspiroivilta. Ladulle oli kuitenkin lähdettävä, palkintona hiihtoretken päätteeksi odotti nimittäin visiitti paikalliseen kylpylään! Ja onneksi lähdimmekin, ei kulunut kauaa kun pilvet katosivat ja tilalle tuli sateenkaari auringon vielä jakaessa viimeisiä säteitään.

Kranjska Gora sijaitsee Slovenian aivan luoteisimmassa kulmassa, meiltä noin 80 kilometrin ajomatkan päässä. Se on varsinkin tunnettu talviurheilumahdollisuuksistaan ja paikallisessa rinteessä onkin pidetty alppihiihdon maailmancupin kilpailuja. Ja muutaman kilometrin päästä keskustasta sijaitsee Planica, jossa Suomenkin mäkimiehet hyppäävät maaliskuun MC-kisassa. Testasimme reissulla pakettiautomme talvileiriytymismahdollisuudet ja ainakin pienessä pakkasessa autossa tarkeni nukkua erittäin mukavasti. Roadtrippin' here we come!

Eilen hikoilimme vielä aurinkoisilla laduilla kevätkeleissä, kohtahan täällä pitää lähteä hiihtämään vain T-paidassa! Mukava yllätys löytyi Slovenian ja Italian rajalta - pieni Peltosen ja Rex:n myyntiin keskittyvä putiikki jota pyörittivät entiset Slovenian maajoukkuehiihtäjät. Sukset saatiin huollatettua pikkurahalla sillä aikaa kun istuskelimme pihalla aurinkotuoleissa ja joimme paikallista makeaa teetä. Palvelusta täysi kymppi!

Ja niille jotka pelkäävät että tämä blogi on muuttumassa täysin maastohiihto-blogiksi, rauhoittavana tietona se että huomenna suuntaamme kohti Rosenheimia ja melontafilmifestareita. Matkalla olisi tarkoitus tutustua muutamiin lähialueen hiihtokeskuksiin, ja tällä kertaa rinteisiin latujen sijasta. Joellekin olisi tarkoitus selvitä lähipäivinä... Katsotaan mitä sitä saa tunnit päivissä riittämään! :) 

Tunnisteet: ,

21. helmikuuta 2010

Trikookateutta

Emme sittenkään olleet tänä aamuna ensimmäisenä "oman" Kaninin hiihtokeskuksemme hissijonossa. Uskaltauduin aamuaikaiseen sen verran peiton alta pois että tarkistin rinnetilanteen netistä ja tilanne olikin se että Kanin oli tänään kiinni! Samalla kun täällä laakson pohjalla on tullut kaatamalla vettä, 1-2 kilometrin korkeudessa on satanut lunta. Hiihtokeskuksen väen päivän ohjelmassa olikin lumikinosten räjäyttely rinteiden lähistöltä vähän turistiystävällisempään kuntoon. Mutta nou hätä! Pakkasimme autoon murtsikkahiihtovälineet ja käänsimme nokan kohti Italiaa ja Tarvision kylää. Tarvision ympäristöstä löytyy noin 60 kilometriä latuja ja maisemat ovat aivan sanoinkuvailemattomat! Suomesta poiketen maastohiihto ei ole ilmaista, vaan päivän latumaksu keventää lompakkoa kuudella eurolla.

Tarvisiosta löytyvät myös hyvät rinteet, joten loppuviikosta teemme alueelle varmasti uuden reissun sekä lumilautojen että suksien kera. Ja vielä niistä Suomi-Italia eroista. Vaikutti siltä että Italian laduilla pakolliseen hiihto-univormuun kuuluivat trikoot! Oli sitten ikä tai koko mikä tahansa. Trikoot jalassa vauhtikin olisi varmasti ihan eri kuin omien lökäpöksyjeni kanssa...? Tahtoo trikoot! 

Tunnisteet: , ,