Kreikan kuulumisia - osa 2

Ja vielä muutamia otteita Kreikasta, tällä kertaa tiedossa kaikkea muuta kuin melontaa. Keskiviikkona auton nokka kääntyy muuten kohti Italian Valsesiaa joten lähiaikoina tiedossa myös melontakuulumisia niitä kaipaaville. Jee!

Kaikkihan tietävät kreikkalaisen salaatin ja tsatsikin, ja muutenkin moussakat, pinaattipiiraat ja kreikkalaiset lihapullat olivat itselläni vielä muistissa vuosien takaisilta Kreikan perhelomilta. Toki odotin yleisesti ottaen hyvää ruokaa, mutta ei voi muuta sanoa kuin että paikallinen ruokatarjonta oli fantastista! Söimme lähinnä paikallisten suosimissa tavernoissa missä ruokalistoja ei tunnettu ja kommunikointikielenä oli vain kreikka. Omistajan kanssa käydyn vilkkaan neuvottelun tuloksena pöytäämme alkoi saapumaan pienillä lautasilla viidestä kymmeneen eri ruokalajia, joita sitten jokainen lappoi omalle (myöskin pienelle) lautaselleen tai söi suoraan yhteiseltä lautaselta. Eteläeurooppalaiseen tyyliin söimme yleensä myöhään; oli erittäin harvinaista jos löysimme itsemme ruokapöydästä ennen iltayhdeksää.

Melonnan jälkeen päädyimme yleensä kahvilaan. Italialaiset espressot eivät ole muodissa, sen sijaan Cafe Frappen ääressä saatetaan istua useampikin tunti.

Ouzon sijasta vuoristossa nautitaan muuten Zipuroa, Ouzo kuuluu enemmänkin kaupunkeihin ja meren äärelle. Vieraanvaraisten isäntiemme seurassa zipuro-lasit täyttyivät muuten vähän liiankin tiuhaan tahtiin, kannattaa varoa! :)

Ja matkamme päätteeksi teimme vielä pikavisiitin Ateenaan. Ateenan nähtävyyksien kiertäminen päivässä on täysi mahdottomuus, mutta kävimme kuitenkin pikavisiitillä Akropoliksella. Ateenan matkatessa kannattaa huomioida että ainakin monumentit sulkevat ovensa jo klo 15.00. Ja vaikka viimeinen sisäänpääsy onkin klo 14.30, turisteja aletaan hätyyttelemään ulos jo parikymmentäminuuttia ennen sulkemisaikaa. Kantapään kautta opittua...

Alla muuten otos parlamenttia vartioivista sotilaista. Villapuvuissa seistään niin säässä kuin säässä, välillä kuitenkin jaloitellaan tarkkaan suunnitellun koreografian mukaan.

Ja vaikka tässä postauksessa pitikin melonnat ohittaa niin loppuun kuitenkin juttua Ateenan olympialaisia varten rakennetulta melonnan slalom-radalta. Slalom-radan pyörittämiskustannukset ovat niin kovat Ateenassa mietitään kovasti mitä muuta radalla voisi tehdä. Lasten vesipuisto on kuulemma ollut ehdotuksissa. Jos radalla haluaa meloa, tuntihinnaksi tulee 30 euroa ja melojia on oltava ainakin kuusitoista kappaletta! Radan yhteydessä pyöritetään rafting (=kumilautta) toimintaa. Toiminnan vetäjä saa työstään palkkaa mutta oppaille ei makseta. Tätä ihmetellessämme kreikkalaisen ystävämme kommentoi "Why give a Greek man money when you can give him glory!". Että näin, ei taitaisi toimia Suomessa!?