Kreikan kuulumisia - osa 2

Ja vielä muutamia otteita Kreikasta, tällä kertaa tiedossa kaikkea muuta kuin melontaa. Keskiviikkona auton nokka kääntyy muuten kohti Italian Valsesiaa joten lähiaikoina tiedossa myös melontakuulumisia niitä kaipaaville. Jee!

Kaikkihan tietävät kreikkalaisen salaatin ja tsatsikin, ja muutenkin moussakat, pinaattipiiraat ja kreikkalaiset lihapullat olivat itselläni vielä muistissa vuosien takaisilta Kreikan perhelomilta. Toki odotin yleisesti ottaen hyvää ruokaa, mutta ei voi muuta sanoa kuin että paikallinen ruokatarjonta oli fantastista! Söimme lähinnä paikallisten suosimissa tavernoissa missä ruokalistoja ei tunnettu ja kommunikointikielenä oli vain kreikka. Omistajan kanssa käydyn vilkkaan neuvottelun tuloksena pöytäämme alkoi saapumaan pienillä lautasilla viidestä kymmeneen eri ruokalajia, joita sitten jokainen lappoi omalle (myöskin pienelle) lautaselleen tai söi suoraan yhteiseltä lautaselta. Eteläeurooppalaiseen tyyliin söimme yleensä myöhään; oli erittäin harvinaista jos löysimme itsemme ruokapöydästä ennen iltayhdeksää.

Melonnan jälkeen päädyimme yleensä kahvilaan. Italialaiset espressot eivät ole muodissa, sen sijaan Cafe Frappen ääressä saatetaan istua useampikin tunti.

Ouzon sijasta vuoristossa nautitaan muuten Zipuroa, Ouzo kuuluu enemmänkin kaupunkeihin ja meren äärelle. Vieraanvaraisten isäntiemme seurassa zipuro-lasit täyttyivät muuten vähän liiankin tiuhaan tahtiin, kannattaa varoa! :)

Ja matkamme päätteeksi teimme vielä pikavisiitin Ateenaan. Ateenan nähtävyyksien kiertäminen päivässä on täysi mahdottomuus, mutta kävimme kuitenkin pikavisiitillä Akropoliksella. Ateenan matkatessa kannattaa huomioida että ainakin monumentit sulkevat ovensa jo klo 15.00. Ja vaikka viimeinen sisäänpääsy onkin klo 14.30, turisteja aletaan hätyyttelemään ulos jo parikymmentäminuuttia ennen sulkemisaikaa. Kantapään kautta opittua...

Alla muuten otos parlamenttia vartioivista sotilaista. Villapuvuissa seistään niin säässä kuin säässä, välillä kuitenkin jaloitellaan tarkkaan suunnitellun koreografian mukaan.

Ja vaikka tässä postauksessa pitikin melonnat ohittaa niin loppuun kuitenkin juttua Ateenan olympialaisia varten rakennetulta melonnan slalom-radalta. Slalom-radan pyörittämiskustannukset ovat niin kovat Ateenassa mietitään kovasti mitä muuta radalla voisi tehdä. Lasten vesipuisto on kuulemma ollut ehdotuksissa. Jos radalla haluaa meloa, tuntihinnaksi tulee 30 euroa ja melojia on oltava ainakin kuusitoista kappaletta! Radan yhteydessä pyöritetään rafting (=kumilautta) toimintaa. Toiminnan vetäjä saa työstään palkkaa mutta oppaille ei makseta. Tätä ihmetellessämme kreikkalaisen ystävämme kommentoi "Why give a Greek man money when you can give him glory!". Että näin, ei taitaisi toimia Suomessa!?

Katsaus Kreikkaan

Välttääkseni ison mega-postauksen tekoa ajattelinpa jakaa Kreikan kuulumiset muutamaan pienempään mega-postaukseen. Ja aloittakaamme matkan päätarkoituksesta: melonnasta. Reilu viikko sitten talouskriisissä painiskelevan Kreikan talousongelmat eivät vielä näkyneet katukuvassa, ei niin Ateenassa kuin vuoriston kylissä tai kaupungeissakaan. Muutamaa paikallista lainatakseni: "Hallituksella on ongelma, kreikkalaisilla ei". Mutta se siitä ja itse asiaan.

Vietimme suurimman osan viikosta Lounais-Kreikan vuoristossa. Mieheni oli lupautunut vetämään pari British Canoe Unionin sertifioimaa kurssia kreikkalaisen Brainwaves Kayak Schoolin vetäjän ja pitkäaikaisen asiakkaansa Spyrosin pyynnöstä. Tästä johtuen emme seikkailleet Arachtos- ja Kallaritikos- jokia kauemmaksi, mutta näitä tulikin sitten melottua muutaman kerran...

Työrupeama alkoi BCU:n "Basic White Water Safety & Rescue" kurssilla. Kurssin sisältö tiivistettynä: miten toimia joella kun kaikki ei mene suunnitelman A mukaan. Toisin sanoen ihmisten ja melontavälineiden "reskutusta" (= pelastamista), kajakin irrottamista kinkkisistä paikoista ja heittoköyden käsittelyä.  Harjoituksia tehtiin ensin maalla....

... ja sitten vesillä.

"Reskutuskurssin" lisäksi Simon veti BCU:n "neljän tähden" melontakurssin. Siitä ei sen enempää kuin että kurssi on tarkoitettu omien melontataitojen ja ryhmässä melomisen ja "johtamisen" kehittämiseen.

Kreikassa meloessa kannattaa hankkia vuokraamosta kunnon kulkupeli. Spyrosin jenkkiauto oli täydellinen mutkaisille ja usein "ei niin kovin huolletuille" vuoristoteille. Kannattaa myös ottaa huomioon että ajomatkoissa kestää ja kauan. Joskus myös erittäin kauan. Onneksi meillä oli mukana oma kuski, Spyrosin tyttöystävä Elena, joka odotteli meitä aina melontapätkän lopussa lounaan kera.

Kuvankauniita kanjoneita, turkoosia vettä & aurinkoa. Kreikka on ehdottomasti melontaparatiisi III-luokan koskimelonnalle! III-viitaten jokien vaikeusluokituksiin. Kahden joen perusteella ei nyt kovin kokonaisvaltaista kuvaa maan melontatarjonnasta pysty muodostamaan, mutta jokien vaikeusasteen noustessa jokien luonne kuulemma myös hieman muuttuu "ei niin rentouttavaksi" useiden siivilöiden ja undercut:tien johdosta. Tähän loppuun kuitenkin vielä näitä kauniita rentouttavia melontamaisemia, samalla kun unelmoin auringosta Slovenian vesisateessa. Joka vain jatkuu. Ja jatkuu...

Kreikasta kotiutuessa...

Matka Kreikkaan on ohitse, nettiin pääsy oli vuorilla sen verran rajallista että reissusta raportointi paikan päällä ei ollut mahdollista. Selvisimme Ateenan kautta kotia kuitenkin ennen mellakoiden alkua... Pyykinpesun ja kassien purun ohessa tässä muutama kuva matkalta.

Matka oli siis yhdistetty työ- ja lomamatka. Työmatka siinä suhteessa että mieheni Simon paiski töitä... 

...minun lomaillessa! :) Ja kuvassa ei siis sada kaatamalla vettä, vaan vettä valuu pienistä vesiputouksista joen kaivertamaan luolaan. 

Lisää kuvia tulossa heti kun matkaväsymys hieman hellittää! Sloveniassa kesäinen sää loppui heti palatessani kotikylään, nyt taivaalta tulee vettä, lämpötila on enää vähän kymmenen paremmalla puolella ja aurinkoa ei näy. Ei auta muuta kuin istuskella kamiinan ääressä ja nauttia uunituoreita sämpylöitä...

Kalinita!

Ellei tuo nyt aivan väärin mennyt niin toivotin teille juuri hyvää iltaa kreikkalaisittain! Nyt tiedossa vain pikainen päivitys ilman kuvia; saavuimme keskiviikkoiltana Kreikkaan, ystävämme olivat vastassa Ateenan lentokentällä ja neljän tunnin ajomatkan päätteeksi löysimme itsemme pienestä Rodavgin kylästä Artan lähistöltä. Ei voi muuta sanoa kuin että ihanaa kun tuhkapilvi katosi lentojen tieltä, ihanaa että sain viime hetken lennot ja ihanaa että päätin lähteä mukaan matkaan mieheni seuraksi! Paikallisten oppaidemme johdolla olemme nauttineet kreikkalaisesta ruuasta, juomasta, kiireettömästä elämänmenosta ja tänään myös melonnasta. Nettiin pääsy on hieman niin ja näin, Rodavgin kylässä nettiä ei löydy, joten kuulumisia kuvien kanssa ensi viikon aikana tai viimeistään siinä vaiheessa kun palaan takaisin Sloveniaan.