Beautiful Blogger
Kävipä niin että siinä vaiheessa kun eilen piti keskittyä kassien pakkaamiseen, päädyinkin jälleen kerran surffailemaan blogien maailmaan ja löysin iloisen yllätyksen! Tiramisua Milanossa -blogin Karkki oli antanut minulle Beautiful Blogger tunnustuksen. KIITOS! Ilo ja hämmennys vaihtuivat pian tosin pienimuotoiseen epätoivoon, mitkä seitsemän asiaa voisin kertoa itsestäni...?
Suomi vs. Muu maailma
- Hämmennyn tavaratalojen ja muutenkin kerrostalojen opastetaulujen edessä. Onko 1. kerros katutasossa vai ensimmäisten portaiden yläpäässä? Irlannissa se taisi olla ylhäällä, Suomessa alhaalla. Vai toisinpäin?
- Suomessa meinaan jäädä suojatiellä autojen alle. Norjassa autot nimittäin pysähtyvät automaattisesti suojatien eteen, olit sitten ylittämässä tietä vai vasta miettimässä sitä. Täällä pitäisi muistaa katsoa tuleeko niitä nelipyöräisiä ja millä nopeudella.
- Odotan jo kovasti Lillehammerin sairaalapalveluiden testaamista (mieheni ne jo testasi). Tampereella polio-rokotuksen saanti osoittautui melkein mahdottomaksi, ehkäpä Norjassa kaikki on paremmin. Ja ruohohan on vihreämpää aidan toisella puolen...
- Olen asunut pidempiä aikoja Suomessa, Irlannissa, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Norjassa, Sloveniassa ja Englannissa. Tunnen oloni kotoisaksi Suomessa, Englannin lounaisosien nummien keskellä, opiskeluaikojeni kotikaupungissa Dublinissa ja Slovenian vuorilla. Kohta kotoisa olo toivottavasti tulee myös norjalaisessa mummon mökissämme.
- Mitä kaipaan Suomesta eniten? Välillä on se on sauna ja välillä taas salmiakki. Useimmiten se on kuitenkin mahdollisuus kokeilla kaikkea uutta erilaisilla kursseilla, oli se sitten kieltenopiskelua tai kädentaitoja. Tällä Suomi-visiitillä onkin tullut käytyä korukurssilla ja ystävän kanssa testattu tankotanssin saloja.
Ja jotain minusta...
- Se on kaikki tai ei mitään. Oli sitten kyseessä urheilu tai kodin siivoaminen. Näin ollen koti on joko kuin räjähdyksen jäljiltä tai kliininen kuin leikkaussali. Ja silloin kun treenataan niin treenataan. Sitten lepäilläänkin viikko tai kaksi kun paikat ovat niin jumissa että kävelykin sattuu.
- Olen naimisissa Brittiläisen miehen kanssa joka ei ole sielunelämältään niin kovin britti. Oikeastaan ainoat kulttuurieroihin liittyvät ristiriidat suhteessamme ovat liittyneet astianpesuun. Kyllähän ne astiat ovat pesun jälkeen huuhdeltava, eikö? Ei, kyllä se saippuavaahto siihen kuivuu kivasti, kuulemma...
Pistetään hyvä kiertämään
Mahtavia blogeja on vaikka kuinka ja paljon mutta laitetaan tunnustus eteenpäin muutamille blogeille/bloggaajille jotka liittyvät vahvasti tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Suomalaisten elämää Norjassa voi seurata mm. Norjalaisessa päiväkirjassa, Tuulan turinoissa, Turskatynnyrissä ja Vuonot ja minä -blogissa. Mielettömän kiehtovaa on myös seurata elämää Støn kalastajakylässä. Ja Vaaleanpunaisessa talossa asustava pienten poikien superäiti sisustaa ja ompelee siihen malliin että hänen konsultointiaan kaivattaisiin kovasti uudessa kodissamme!
Näissä tunnelmissa matka jatkuu taas Sloveniassa ennen Norjaan asettautumista.
Tunnisteet: Niitä näitä, Suomi, Tunnustus
8 kommenttia:
Kiitokset antamastasi tunnustuksesta. Kylläpäs tuli hyvä mieli kun luin pikkuisen kalastaja kylämme elämän seuraamisen olevan sinusta kiehtovaa.
Minuakin ärsyttää astioiden jättäminen huuhtelematta, sehän on tosi törkeetä, meidän kyläkoulun opettajatkin sitä luokkaretkellä harrastivat. Suomesta kaipaan eniten Gotler makkaraa. En oikein tiedä miksi olen sellaiseksi tullut, kun siellä asuessani en ollut mikään gotlerin ystävä.
Onnea tunnustuksesta. Näitä suomalaisten elämiä norjassa on niin mukava seurata.
Heh, ei se sitten Avletto ilmeisesti ollutkaan ainoastaan brittejen (ja irkkujen) tapa tuo huuhtelematta jättäminen... Ja se on jännä kun Suomessa käydessä esim. karkkia ei tee niin kovin mieli, mutta heti kun kotimaa jää taakseen tulee hirveä salmiakin himo. Kuten nyt...
Ja kiitoksia Liisa! Niin kyllä on, kovin erilaisia ihmisiä, elämäntyylejä ja asunpaikkoja täällä suomalaisilla on, mikä tekeekin näiden blogien seuraamisesta kovin kiehtovaa. Mutta mukava teidän Suomessa asustavienkin kuulumisia on tosin lueskella! :)
Kiitos kovasti tunnustuksesta.
Ihana tuo kaikki tai ei mitaan :D. Mulla on ilmeisesti aina ei mitaan: taalla on kuin rajahdyksen jaljilta koko ajan... Varsinkin nyt pennun kanssa elaessa.
Kiitos! sanoo myös Heli :)
Tuon suojatien edessä pysähtymisen olen minäkin kävellessäni pannut merkille. Autoillessa tapa ei ole tainnut vielä tarttua. Ainakaan, jos miehen asiasta huomauttelua on uskomista :/
Kiitos Satu tunnustuksesta! Tästä aiheesta pitää laittaa kohta postaus omaankin blogiin...
Tuosta suojatie-hommasta, kyllä ainakin eräässä nimeltämainitsemattomassa itäsuomalaisessa kaupungissa saa tosiaankin varoa, norjalaisten tavoille oppineena... Eka Suomen-lomilla meinasin jäädä monta kertaa auton alle, siellähän painetaan kaasua kun nähdään että jalankulkija on astumassa/astunut tielle. Ja voi sitä hämmästystä kun itse erehtyy pysähtymään suojatien luokse ja yrittää viittoilla jalankulkijaa uskaltautumaan tielle... Kerran meinasi käydäkin tosi huonosti kun sain houkuteltua jalankulkijan suojatielle ja takaatulevan nimeltämainitsemattoman puhelinfirman pakettiauto huitaisi surutta ja hidastamatta ohi, onneksi jalankulkija-parka oli silloin ehtinyt vasta minun puskurini eteen... olisi ehkä menneet yöunet loppuiäksi jos hän olisi jäänyt sen pakettiauton alle. Siinä kaupungissa en ole sen koommin yrittänyt väkisin houkutella ketään suojatielle...
Pakko täältä sivusta kommentoida kun ei oo lauantai iltana muutakaan tekemistä hehe. Elvenes, onneksi mainitsit Itä-Suomen , niin ei tarvitse Helsingin matkaa perua.
Mutta Tuula, sulla on sentään hyvä syy kaaokseen. Vauva kuin vauva. :)
Ja ihan sama juttu mulla Heli, jalankulkijana odotan että autoilijat pysähtyy mutta ratissa en aina muista... Pitääpä skarpata!
Elvenes aikas samanlaista oli meininki Tampereen seudulla. Itse asiassa tänä kesänä bussi kuulemma ajoi jalankulkijan päälle kun ei kaksikaistaisella tiellä pysähtynyt suojatien eteen kun viereinen auto oli pysähtynyt...
Eli ehkä sun Avletto kannattaa Helsingissäkin varoa, vaikka reissua ei varmaan tarvitse perua :) Täällä on kyllä työntäyteinen lauantai, pakkaamiset jäi tyypillisesti viimeiseen iltaan! Viime vuoden alussa roudasin koko omaisuuteni Sloveniaan ja nyt on sitten kova mietintä että mitä kannattaa ottaa Norjaan mukaan. Ja mitä mahtuu meidän pakuun. No eiköhän se tässä yön aikana selviä... :) Jos en jää nettiin surffaileen koko yöksi...
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!!
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu