Uulalaa Ula!

Tämähän käy melkein työstä. Herätys klo 8.00, pikainen katsaus leirintäalueen yleisiin tiloihin - kaikki siistissä kunnossa. Eihän asiakkaitakaan ole tällä hetkellä kuin kaksi! Aamupala, joka tosin hieman venähti pitkähköksi porukan motivaation ollessa heikohko syksyisen säätilan vuoksi ja kylmän tuulen heitellessä kuivumassa olleita melontavarusteita ympäri leiriä (missä on Norjan kesä??). Parinkymmenen kilometrin ajomatka Ulan slaideille ja putouksille, melontaa, takaisin kotiin, myöhäinen lounas. Kohta ohjelmassa ruohonleikkuuta muutaman tunnin ajan, sitten tunnin ajomatka Sjåkin aallolle freestyletreeniin ja sitten ajomatka takaisin. Päivällinen toivottavasti tänään ennen puoltayötä...

 

Mat ja Mads tarkastamassa Ulan ensimmäisen putouksen (korkeutta 6-7m) linjoja. Vesi vähissä, joten lähdemme suosiolla laskemaan ylävirralla olevia slaideja. 

Vähäisestä vedestään huolimatta Ulan kosket jaksavat aina vaikuttaa. Korkeusero, erilaiset isot ja pienet putoukset ja slaidit tekevät siitä erittäin mielenkiintoisen laskettavan. Ja jälleen kerran koskenrannalla joutui miettimään; uskallanko vai enkö uskalla laskea... Tätä sisäistä kamppailua tulee käytyä jokien rannoilla varsinkin alkukaudesta, oli joki sitten tuttu tai ei. Ja vaikka kuinka tietäisi että omat taidot riittävät kosken laskemiseen. Tällä kertaa sain pääkopan laskukuntoon ja hyvänolon tunne oli jokireissun jälkeen valtava!

Isompia slaideja Ulalta löytyy kaksi. Sjoa River Festivaalin extreme-kisa käydään juuri täällä! Olikin korkea aika alkaa harjoittelemaan! :)

(kuvat saa klikkaamalla isommaksi)