Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Destination Unknown

30. kesäkuuta 2010

Päivä Rondanen kansallispuistossa


Rondane on Norjan vanhin kansallispuisto ja täältä Sjoalta vain lyhyen ajomatkan päässä. Eräänä (aina välillä) aurinkoisena päivänä teimme puistoon retken, tosin emme tälläkään kertaa ilman kajakkeja... 


Yksi lähialueiden lempijoistani, Ula, virtaa läpi Rondanen. Ulan pieniin ja isompiin droppeihin ja slaideihin ei vaan meinaa kyllästyä... 

(Kuvat alla: Sean Mc T)


(Kuva alla: Simon Westgarth)

(Kuva alla: Satu VW)

Tunnisteet: , ,

31. toukokuuta 2010

Mistä tiedät että...?

Mistä tiedät että olet Italian Alpeilla? 

Kajakissa istuessasi löydät itsesi enemmän tai vähemmän jyrkkien droppien nokalta ja koskista... Kuvassa Landwasserin vesiputousta matkalla alas Luke Farrington, alhaalla odottamassa Nick Horwood. 


Välillä voit tosin ottaa myös vähän rennommin auringonpaisteessa.


Lumiraja ei koskaan ole niin kovin kaukana. Ja aamulla kömpiessä teltastasi maata voi peittää valkoinen peitto. Brr...


Paikannimet taipuvat hyvin myös suomeksi.


Mutta paikallisten kylien lait eivät ole suomalaiselle niin tuttuja. Ja lait vaihtelevat kylästä kylään. 


Jäätelö kuuluu päivittäiseen ruokavalioon. 


Ja illallisella lautaselta löytyy laadukkaita ruoka-aineita & yksinkertaista ruokaa = niin mahtavan hyvää! Pizzaakin voisi syödä vaikka joka ilta... 


Muista varoa peuroja ja pienempiä peuroja ja -- villisikoja! 


Kunnioita... poliisia! Hallitus on leikannut poliisien määrärahoja, mutta antanut heille enemmän valtaa sakottaa --- ihan mistä vaan!
Poliisi: Ajoit ylinopeutta, 300 € käteisenä käteen, kiitos!
Mieheni: Mutta eihän teillä ole tutkaa
P: Emme me tarvitse tutkaa
M: Hmm..
P: Ajoit muuten holtittomasti
M: Tienne ei ole kovin hyvässä kunnossa ja ajan isolla pakulla - totta kai ajo näyttää holtittomalta
P: Ja et liikennevaloissa pysähtynyt valkoisen viivan taakse
M: Kyllä pysähdyin, siirryin tosin hieman eteenpäin että taakseni parkkipaikalta kääntynyt paku ei tukkisi vastaantulevien puoleista tietä
P: Ja sinullahan ei ole turvavyötä!
M: Otin sen juuri pois (poliisin nähden) kun lähdin kaivelemaan autoni papereita
....
Lopputulos: pitkän neuvottelun tuloksena ja 75 euroa köyhempänä kaikki olivat tyytyväisiä. Tai no, tyytyväisiä ja tyytyväisiä...


Ensi keväänä uudestaan! :) 

Tunnisteet: ,

22. toukokuuta 2010

Park 'n' Huck

Ja käännettynä huonolle suomelle: "Pysäköi ja heittäydy alas". Tässä tapauksessa pysäköimme pakun tien varteen ja heittäydyimme alas Landvasser vesiputousta, kera kajakkien.

Satu matkalla alaspäin

Dan Cassen putouksen kuohujen keskellä

Kuvat: Simon Westgarth

Tunnisteet: ,

21. toukokuuta 2010

Italian maistiaisia

Lisää tulossa kunhan maltan/ehdin istahtaa kunnolla koneen ääreen täällä auringonpaisteen keskellä!

Allekirjoittanut Eguan ensimmäisessä dropissa (kuva Simon W)

Simon W Eguan viimeisessä (Cylinder) dropissa

Tunnisteet: ,

16. joulukuuta 2009

Devonin helmet - nro 2

Vaikka melontavarusteet ovatkin hetkeksi vaihtuneet talviurheiluvälineisiin, uutta vuotta odottaessa Devonin melonnallisten helmien sarja jatkuu. Lähellä Ivybridgen kylää Exeterin ja Plymouthin välimaastossa, kotioveltamme 15 minuutin ajomatkan päässä virtaa pieni kriikki nimeltään Erme. Sanonta "pieni ja pippurinen" kuvaa joen koskia täydellisesti, koskiluokitukseltaan IV-kosket näyttävät usein pieniltä ja harmittomilta vaikka ovatkin yllättävän voimakkaita. Alla muutamia kuvia tyypillisen harmaan sateisesta Devonin talvipäivästä. Mihin se aurinko katosikaan...?





Tarkempi kuvaus Erme-joesta UK Rivers Guidebookista.

Tunnisteet: , ,

14. joulukuuta 2009

Talvea kohti

Melonnat on nyt tältä vuodelta virallisesti melottu, varusteet kuivattu ja piilotettu kaapin perälle. Sen sijaan esille on kaivettu sukset ja talvivaatteet ja kohta olemmekin Suomessa palelemassa Lapin talvipakkasissa. Tavoitteena on 100 km maastohiihtoa perinteiseen tyyliin per viikko, saa nähdä miten käy. Voi olla että minut löytää lähinnä saunan lauteilta pakkasta paossa...

Ja alla lupaamani kuvat taannoiselta "seikkailevien melojien" viikonlopulta. Kaikki kuvat Palm Equipment Europe / Paul Wilkinson.


Ed Smith Upper Dart-joella "Euthanasia" kosken niskalla

High five!

Olaf Obsommer Plym-joella

Tunnisteet: , , ,

12. joulukuuta 2009

Devonin helmet - nro 1

Ei-melojia ei varmastikaan kiinnosta Devonin melonnalliset helmet, mutta kauniista maisemista voivat nauttia kuitenkin kaikki. Kun kuusi vuotta sitten tulin ensimmäisen kerran Englannin lounaisosiin viettämään talvea olin erittäin skeptinen alueen melonnallisesta tarjonnasta. Mutta sainkin pian kokea erittäin positiivisen yllätyksen. Alueelta löytyy aivan mahtavia "kriikkejä", mukavia pieniä freestyle-paikkoja ja tietenkin meri surffiaaltoineen. Yksi alueen ehdottomista helmistä, East Lyn-joki, virtaa sisämaasta merelle asti Pohjois-Devonissa meiltä noin tunnin ajomatkan päässä.


Alla olevat kuvat eivät ihan täysin annan oikeutta tälle upealle joelle joka on täynnä pieniä ja isoja droppeja. Melojina kuvissa allekirjoittanut ja Paul "Cheez" Robertson.






Ja mikä onkaan mahtavampi paikka lopettaa joki kuin meri!?




Ja jos melonta on vienyt mehut ja on aika ruoka/juoma-tankkaukselle, alueelta löytyy aivan mahtavia pikku-pubeja lämmittävine takkatulineen. Koirat tietenkin myös tervetulleita sisätiloihin...



Lisätietoja tästä joesta UK Rivers Guidebookista. Ja lisää Devonin helmiä ja kuvia taannoisesta Gene17 Adventure Paddler's viikonlopusta alkuviikosta.

Tunnisteet: , ,

26. syyskuuta 2009

Clendenning

Clendenning on yksi Kanadan British Columbian jokiklassikoista. Tarpeeksi haastava mutta "ei liian vaikea" höystettyina upeilla maisemilla. Ihanaa vaihtelua Atnarkon melonta/haikkaus-urakoinnin jälkeen. Mikä siis voisi mennä pieleen?!

Meitä varoiteltiin liian alhaisesta vedenkorkeudesta mutta vesimittarin ollessa epäkunnossa emme pystyneet tarkastamaan vedenkorkeutta. Intiaanikesän jatkuessa usemman viikon ajan jäätiköiltä tuleva vesi piti huolen siitä että joella oli riittävästi vettä. Liikaa. Aivan liikaa! Jos katsoit kanadalaisten melojien Clendenning-videon, katso se uudelleen ja kuvittele noin kaksi kertaa videolla oleva vesimäärä. Verrattuna Atnarkon matkaan tämä melontareissu oli kuitenkin kohtalaisen leppoinen ja hyviäkin hetkiä löytyi! Kaikki alkoi aurinkoisena tiistai-iltapäivänä...

TIISTAI

Lämpömittarin näyttäessä lähemmäksi +30 astetta pakkasimme kajakit, melontavarusteet ja tarpeeksi ruokaa kolmeksi päiväksi vesitasoon Whistlerin lähellä.


Miten tänne mahtuu vielä kuusi melojaa?!


Maisemat olivat aivan mahtavat! Jäätiköitä, jokia, vuoristojärviä silmänkantamattomiin...


Ja Clendenning. Näyttää hyvältä reilun parin kilometrin korkeudesta.


Clendenning-joki saa alkunsa vuoristojärvestä kaukana teistä, asutuksesta, sivilisaatiosta. Läheisten jäätikköjen sulamisvedet muodostavat tämän järven ja vedenkorkeus muuttuu aurinkoisina päivinä jopa 20 cm verran.


Tiistaina ei vielä melottu, vaan nautimme grillin antimista. Mitä retkiruokaa! Lohta, pihvejä, täytettyjä sieniä, vihannesnyyttejä, kylmää olutta...


KESKIVIIKKO

Aurinkoa, mukavaa III-luokan koskea, upeita vuoristomaisemia.



Kunnes tuli se ensimmäinen portage (=koskiosuus mitä ei pysty melomaan). Noin 700 metrin matka minkä taittamiseen kului kaksi tuntia! Hikeä, tuskaa, melkein kyyneliä... :) Atnarkon matkan jälkeen tuntui siltä että ei enään tätä! Ja sen ensimmäisen jälkeen portageita tulikin tiheään tahtiin. Ja portageiden välissä "henkihieverissä" melontaa, pelottavaa 4+ isoa vettä, viimehetken akanvirtojen kiinniottamista ennen seuraavaa portagea. Auts...

Ja sivujoista vettä tulee joelle lisää, lisää lisää....



Selvisimme kuitenkin suunniteltuun leiriytyispaikkaan ennen pimeän tuloa. Väsyineinä. Mielessä kuitenkin kävi selviämmekö joelta suunnitellussa kahdessa päivässä?

TORSTAI

Klo 7.00. Auringonsäteet eivät vielä yllä laaksoon. Kylmä. Viimeinen yritys kuivattaa melontavarusteita ennen joelle lähtöä.


Ja torstain melonnat alkoivat...portagella! Huonoin mahdollinen aloitus. Onneksi portageiden väliin mahtui edellistä päivää enemmän melontaakin.


Lounastauolla Simon ja Jeff tarkastelivat karttaa ja GPS-paikanninta. Hyvältä näyttää, jyrkkää osuutta oli jäljellä enään noin kilometrin verran!


Viimeinen portage. Ja ainut "helppo" portage mikä ei vaatinut pusikoissa ryömimistä, kajakin nostelua kalliolohkareelta kalliolohkareelle, vedessä kahlaamista, kajakin hinaamista jyrkkää rinnettä ylös...


Ja viimeisen portagen jälkeen melonta olikin nautinto! Isoa vettä, isoja aaltoja, jatkuvaa koskea, ei yhtään portagea. Jos joella olisi ollut vähemmän vettä, tämä osuus olisi luultavasti ollut harmittava kivikko. Joten jotain hyvääkin liian korkeasta vedenkorkeudesta tuli! Helpotus oli kuitenkin suuri kun saavuimme Ilaho-joelle (oikeinkirjoituksesta ei tietoa) johon Glendenning yhtyy. Huh! Enään oli jäljellä noin 5-9 kilometrin melkein helppo melontamatka autolle.


5-9 kilometriä? Missä on auto? Kuskimme ei muistanut aivan tarkkaan mistä auto löytyisi, ja jostain syystä auto ei näkynyt joelle. Joten päädyimme ohittamaan auton noin viidellätoista kilometrillä! Alla oli kymmenen tuntia melontaa ja aurinko oli jo laskemassa. Korjatakseen virheen, kuskimme lähti hölkkäämään tietä pitkin autolle. Meidän odottaessa kajakkien luona. Jopa Simonilla alkoi olla kylmä...


Kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin, alkaessamme jo huolestumaan kuskimme olinpaikasta (satelliittipuhelimella oli tässä vaiheessa jo varoitettu mahdollisesta avuntarpeesta paikallisia ystäviä), kuskimme saapui takaisin auton kanssa iltakymmenen maissa. Ei muuta kuin reilun tunnin ajomatka Squamishiin, päivälliselle ainoaan aukiolevaan pikaruokapaikkaan (missä kasvissyöjän ainut vaihtoehto oli ranskanperunat, yhyy...) ja ansaituille yöunille tienvarsimotelliin.

Ei voi muuta sanoa kuin HUH! Nyt on Kanadan melonnat melottu, kajakit jäävät ystävän luoksi Vancouveriin ja pääsevät toivottavasti pian uusien omistajien hellään huomaan, ja me muutumme perus-turisteiksi. Listalla on ainakin viinitila, käyntihierojalla, kuumat lähteet, ja lisää ystävien ja sukulaisten luona vierailua. Jee!

(Kuvat allekirjoittanut ja Simon Westgarth)

Tunnisteet: ,