Fiiliksiä puukenkien maasta

Voiko tämän Hollantimaisempaa näkymää olla? No ehkä kyllä, jos tähän saisi vielä mahdutettua muutamat tulppaanit, puukengät ja gouda-kimpaleen. Kuva Leidenistä Amsterdamin kupeesta.

Työntäyteinen työviikko Hollannissa (ja Belgiassa) on takanapäin ja ei ole kyllä mitään niin hyvää fiilistä kuin olla taas kotona! Aurinkoinen & laiska sunnuntaiaamu teekupin kera keittiönpöydän ääressä, katsellen läheisellä niityllä metsänrajassa liikkuvaa kaurista. Aaah! Reissuelämä on ihanaa mutta kotiinpaluu työmatkoilta sitäkin ihanampaa. Ainakin näin yhden työreissun tehneen kokemuksella.

Ja sitten Hollannista. Kaunis maa. Mutta niin kovin tasainen. Oikeastaan aivan liian tasainen minun makuuni. Itse asiassa tunsin pientä kasvavaa ahdistusta ajellessamme ristiin rastiin maan eteläisimmästä nurkasta läntisemmille alueille ja maisemien toistuessa samanlaisina kerta toisensa jälkeen. Mutta jos jätetään tämä pieni ahdistus huomioimatta niin monta hyvää ja kaunista asiaakin Hollannista löytyi joita Norjassa ollessani taas kaipaan.

Olen aikaisemmin käynyt Hollannissa vain kerran, vuosia sitten tyttöporukalla Amsterdamissa, ollessani Pariisissa työharjoittelussa. Tällä kertaa sain maasta aivan erilaisen kuvan kuin punaisten lyhtyjen kaupungissa vieraillessani. Hollantihan on täynnä pieniä ja kauniita, vilkkaita, polkupyörien täyttämiä ja kanaalien halkomia kaupunkeja! Kahvilat ja baarit kuhisevat arki-iltaisinkin elämää, ja tämä onkin se osa jota eniten Norjassa ikävöin. Onhan tässä meidänkin lähistöllä ravintoloita ja baareja, mutta niissä käydään lähinnä erikoistilaisuuksien yhteyksissä tai palkkapäivänä. Näin kärjistettynä. 

Vaikka päivät olivat pitkältikin täynnä tapaamisia, ehdinpä välillä istumaan rauhassa kahvilaan ja tarkkailemaan paikkalista elämänmenoa. Yhdelle illalla sain sovittua myös Leidenissä asuvan kaverin kanssa treffit, ja huristelin sen jälkeen yön myöhäisimmällä junalla kohti maan toista kolkkaa ja seuraavaa hotellia. Teki hyvää irtautua hetkeksi työmoodista ja miettiä ihan muita asioita.

Vaikutuksen tekivät myös kauppojen ja torien juustotiskit. En ole vielä nähnyt yhtään juustotiskiä Norjassa, onko niitä olemassa?! Tuliaisiksi kotiin lähtikin mukaan kunnon kasa erilaisia ihanasti tuoksahtavia hollantilaisjuustoja. Nam! 

Nyt on taas arki edessä ihan normaalin tapaan toimistossa. Uudessa työssä uuden oppimista riittää, ja en muistanutkaan kuinka rankkaa ihan vaan toimistossa istuminen onkaan! Varsinkin kun informaatiotulva pieneen aivokoppaani on jatkuva ja valtava. Mutta eiköhän se tästä, aikaisin pää vaan tyynyyn ja huomenna herätyskello herättelee mukavasti klo 6:00...