Onni onnettomuudessa

Ulkoa karu, sisältä, no, niin viihtyisä kuin sairaala voi vain olla. Jos telot itsesi urheilullisissa merkeissä Norja ei ole ollenkaan hullumpi paikka saada hoitoa. Lillehammerin sairaalalla on myös erinomainen maine ortopedisissa kirurgiassa joten uskoisin että mieheni on leikkauspöydällä hyvissä käsissä.

Sairaalavisiitti on ollut, jos näin voi sanoa, miellyttävä. Mieheni jakaa huoneen neljän muun miehen kanssa mutta minä saan tulla ja mennä niin kuin haluan. Vierailuajoilla ei niin väliä vaikka ne löytyvätkin osaston ovelta. Jos olen paikalla ruoka-aikoina, saan ruokaa, ja teetäkin voin hakea aina jos tekee mieli. Ja en tiedä hurmasiko mieheni osaston hoitajat, mutta eilen aamulla hänelle tarjoiltiin aamupalana "english breakfast" pekoneineen ja kananmunineen! Hmm... :) Tunnelma on leppoisa, hyväntuulisilla sairaanhoitajilla ei ole kiire mutta hommat tulevat tehtyä. Hoitajien harrastukset ja koirien nimet ovat jo tiedossa joten heillä on tosiaan aikaa pysähtyä myös juttelemaan. Silti toivoisin että mieheni oleskelu tässä "kaupungin parhaassa hotellissa" jäisi mahdollisimman lyhyeksi... Onneksi vain kivenheiton päässä sairaalasta on viihtyisä ulkoilmakahvila jossa on ollut mukava istuskella auringossa kirjan kanssa silloin kun mieheni ottaa nokosia.