Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Onni onnettomuudessa

28. heinäkuuta 2010

Onni onnettomuudessa

Ulkoa karu, sisältä, no, niin viihtyisä kuin sairaala voi vain olla. Jos telot itsesi urheilullisissa merkeissä Norja ei ole ollenkaan hullumpi paikka saada hoitoa. Lillehammerin sairaalalla on myös erinomainen maine ortopedisissa kirurgiassa joten uskoisin että mieheni on leikkauspöydällä hyvissä käsissä.

Sairaalavisiitti on ollut, jos näin voi sanoa, miellyttävä. Mieheni jakaa huoneen neljän muun miehen kanssa mutta minä saan tulla ja mennä niin kuin haluan. Vierailuajoilla ei niin väliä vaikka ne löytyvätkin osaston ovelta. Jos olen paikalla ruoka-aikoina, saan ruokaa, ja teetäkin voin hakea aina jos tekee mieli. Ja en tiedä hurmasiko mieheni osaston hoitajat, mutta eilen aamulla hänelle tarjoiltiin aamupalana "english breakfast" pekoneineen ja kananmunineen! Hmm... :) Tunnelma on leppoisa, hyväntuulisilla sairaanhoitajilla ei ole kiire mutta hommat tulevat tehtyä. Hoitajien harrastukset ja koirien nimet ovat jo tiedossa joten heillä on tosiaan aikaa pysähtyä myös juttelemaan. Silti toivoisin että mieheni oleskelu tässä "kaupungin parhaassa hotellissa" jäisi mahdollisimman lyhyeksi... Onneksi vain kivenheiton päässä sairaalasta on viihtyisä ulkoilmakahvila jossa on ollut mukava istuskella auringossa kirjan kanssa silloin kun mieheni ottaa nokosia.

Tunnisteet: ,

4 kommenttia:

heinäkuuta 28, 2010 8:43 ip. , Blogger Tuula kirjoitti...

Olen kovin tuttu tuon sairaalan kanssa. Olen synnyttanyt siella nuorimman lapseni. Mieheni sisko on siella toissa toimistopuolella. Keskimmainen lapseni on enemman ja vahemman extreme urheilulajeissaan ja kaikenlaista onnettomuutta on kayty siella hoitelemassa. Yhdessa vaiheessa nauroivat kirran polilla, etta oletko ajatellut hankkia tanne "klippekort", kun kayt lastesi kanssa taalla joka viikko... Samalla viikolla oli keskimmaisen kaden kipsaus ja nuorimman kasi "ut av led"...

Hyvaa hoitoas on saatu aina. menen mieluummin sinne kuin Gjøvikiin.

 
heinäkuuta 30, 2010 12:07 ap. , Blogger Satu Vänskä-Westgarth kirjoitti...

Kiva kuulla positiivisia kommentteja mieheni tämän hetkisestä kodista... :) Tulee siellä itsekin kyllä istuttua suurimman osan ajasta.

 
elokuuta 02, 2010 12:38 ap. , Anonymous Turskatynnyri kirjoitti...

Moi, ja kiitos terveisistä blogiini, olipa kiva löytää sun blogisivu! :)

Itsellä - onneksi! - erittäin vähän kokemusta sairaaloista ylipäätään, mutta samanlainen kuva jäi Kirkkoniemen sairaalasta kun äitini vuosia sitten luonani kyläillessään (asuin silloin vuonon pohjoispuolella Vesisaaressa) sairastui vakavasti ja joutui sitten aluksi sinne. Varmaan siellä oli vierailuajat, mutta sain mennä milloin halusin ja viipyä niin pitkään kun halusin. Kahvia sai hakea sekä itselle että potilaalle niin paljon kuin halusi ja joskus kysyttiin halusinko jotain kakkua tai pullaa. Hoitajat jäivät jutustelemaan ja kaikki oli niin kotoisaa. Sitten kun äiti siirrettiin Suomeen ja kävin siellä haistelemassa tehokkaan suomalaisen sairaalan ilmapiiriä, niin eipä sinne ollut mukava mennä... Kahvi piti hakea kahta kerrosta alempaa maksullisesta automaatista, huone oli tupaten täynnä ja ihmisillä närää telkkarin äänenvoimakkuudesta, eikä taatusti hoitaja tullut juttelemaan mukavia, ei ollut aikaa.

Mutta oikein pikaista paranemista sun miehellesi, ei se sairaala nyt koskaan mikään unelmapaikka ole olla!

 
elokuuta 02, 2010 8:56 ip. , Blogger Satu Vänskä-Westgarth kirjoitti...

Kiitoksia!! Hyvät olot täällä on tosiaan ollut mutta täytyy sanoa että sekä mieheni että minä alamme olla aikas turhautuneita... :) Toivottavasti parin päivän sisällä hän pääsee pois...

Mukava kun kävi vastavierailulla!

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu