Takaisin koulun penkille

Virtuaaliselle sellaiselle tosin. Jo pitkän aikaa haaveenani on ollut oppia valokuvaamaan "kunnolla". Ja vaikka netistähän löytyy valtavat määrät tietoa valokuvaamisesta, olen kaivannut jotain järjestelmällisempää tapaa opiskeluun. Niinpä pitkän etsimisen & vertailun jälkeen päädyin englantilaisen Open College of the Arts:in "Art of Photography" kurssille.

Kurssi ei ollut halvimmasta päästä, mutta sitä minulle suositteli eräs ystäväni joka on kurssin käynyt. Opiskeluja voi myös jatkaa eteenpäin BA Hons in Creative Arts tutkintoon asti, mutta katsotaan nyt ensin miten tästä ensimmäisestä kurssista selviää... Kurssimateriaalit odottelevatkin nyt pöydällä, ja sain eilen tutoriltani postia että hän odottelee ensimmäistä tehtävää elokuun alussa. Sitä ennen opiskelutunteja tulee kertymään arviolta sellainen seitsemänkymmentä eli ei muuta kuin töihin!

Lisätietoja OCA:sta: www.oca-uk.com

Mukavaa mutta...

...sormilla ei ollut niin mukavaa. Saakohan näistä makkaroista enää toimistokelpoisia?

Tapahtumapaikkana siis ihana Åmot, vettä enemmän kuin riittävästi ja kaiken takana pieni arviointivirhe meloessa alas yhtä viimeisimmistä koskista. Nyt sormien koukistus tekee tuskaa, mutta eiköhän pahemmilta vammoilta säästytty ja huomenna pääsee taas jatkamaan harjoituksia. :) Ja täälläkin on vihdoin helle!

Muistakaahan nielaista...

...tai juoda ennen nielaisua. Markkinointihemmojen kikkoja vai ison lätäkön toisen puolen markkinoille suunnattu pullo...? :) Tämä Pepsi-pullo kuitenkin bongattu Norjassa (kuvan saa klikkaamalla isommaksi).

Heillä kaikilla oli (on) niin mukavaa...

En ole vieläkään ihan varma siitä miten sain puhuttua itseni ympäri olematta menemään Vossin "Ekstremsport veko" viikolle. Ehkä sillä oli jotain tekemistä rahan säästämisen kanssa. Tai ehkä vain ajattelin haluavani ottaa iisisti ennen kuin täällä hommat lähtevät käyntiin täydellä tohinalla. Joka tapauksessa lopputulos on: haluaisin juuri nyt olla Norjan länsirannikolla! Asiaa ei auta kavereilta tulevat viestit siitä kuinka hauskaa Veko:lla on. Yhyy...

Ekstremsport veko kestää nimensä mukaisesti koko viikon ja viikkoon on saatu mahdutettua iso läjä niin erilaista urheiluun liittyvää ohjelmaa kuin bändejä, konsertteja, bileitä... Urheilla voi niin maalla, vedessä kuin ilmassakin, ja jos taidot eivät riitä kilpailemiseen, monia lajeja pääsee myös paikan päällä kokeilemaan. Tai sitten voi vain fiilistellä auringossa (länsirannikolla on kesähellettä!!) ja katsella kun muut rehkivät.

No tässä tilanteessa ei voi muuta kuin todeta että tuleehan ne festarit ensikin vuonna. Mutta mukaanhan ehtisi jos jotain vielä kiinnostaa, lisätietoja: www.ekstremsportveko.com

Kuvat festivaalien sivuilta vuoden 2008 tapahtumasta

Sauna kuin sauna

Viitisen vuotta sitten paikallinen meloja-puuseppä Morten muunsi yhden melontakeskuksen tuomareiden mökeistä saunaksi.
Saunan kiuas "rakennelma" on muuntunut vuodesta vuoteen, tällä hetkellä kiukaan virkaa toimittaa puupoltin mihin saa juuri mahtumaan kaksi halkoa, ja iso kasa kiviä kiukaan ympärillä. Ihan "oikean" saunan veroinen mökki tästä ei tullut, mutta paremman puutteessa näistäkin löylyistä nauttii kunhan sitä vettä ensin heittää kiukaalle vajaan ämpärillisen :)

Mahtuisiko vielä kolmas halko...? No ei!

Vanha kiuas on joutunut uusiin tehtäviin saunan kuistille.

Juhannusta sittenkin

Vaikka juhannus melkein pääsikin unohtumaan, vietimme lauantai-iltana jonkin sortin juhannusta suomalais-norjalais-tanskalais-englantilais seurueena grillaamisen ja saunan (!!) merkeissä. Grilliltä löytyi kaiken sortin herkkuja, tosin yhtä Norjan kansallisruuista, nakkimakkaraa rieskan tyyliseen leipään käärittynä, meillä ei ollut tarjolla...

Olen melonut viime viikot pitkälti englantilaisen Mattin, tanskalaisen Madsin ja kreikkalaisen Spyrosin kanssa. Miehet ovat lahjakkaasti hoitaneet muonitus JA tiskauspuolen, joten kantaakseni korteni kekoon olen silloin tällöin pyöräyttänyt heille kakun tai muita herkkuja. Tällä kertaa oli vuorossa juustokakku nro 2. Numero ykkösen söivät neljä norjalaista nais-kumilauttailijaa ennen kuin me ehdimme maistiaisille. Ilmeisesti Norjassa "would you like some cake" tarkoittaa samaa kuin haluaisitteko syödä koko kakun. :) Täytyy sanoa että varsinkin miehet olivat ihmeissään miten neljä naikkosta pystyy vetämään melkein kilon juustoa kakun muodossa masuihinsa! Kakku oli kuin olikin herkullista, resepti löytyi pienellä surffauksella "Lunni Leipoo" blogista.

Vapaapäivä!

Suomessa ilmeisestikin valmistaudutaan juhannuksen viettoon, täällä moinen juhla olisi mennyt ohi aivan huomaamatta jos en olisi saanut jo muutamia aikaisia jussin-toivotuksia ystäviltäni! Aamulla heräsimme näkymään mikä sai minut miettimään että taisin tehdä Norjan ajomatkalla kesän parhaan ostoksen:

Säällä näyttää olevan suuri vaikutus motivaatioon, kaatosateen ropistessa kattoon pojat päättivät että tänään ei auta muuta kuin pitää vapaapäivä. Totta kai taustalla on myös monta pitkää päivää; aamuisin jokimelontaa ja iltapäivisin/iltaisin freestylemelontaa. Ja väliin joitakin satoja ajokilometrejä, liian vähän ruokaa ja liian lyhyitä yöunia. No tänään on hyvä päivä levätä, syödä ja nukkua hieman varastoonkin!

Uulalaa Ula!

Tämähän käy melkein työstä. Herätys klo 8.00, pikainen katsaus leirintäalueen yleisiin tiloihin - kaikki siistissä kunnossa. Eihän asiakkaitakaan ole tällä hetkellä kuin kaksi! Aamupala, joka tosin hieman venähti pitkähköksi porukan motivaation ollessa heikohko syksyisen säätilan vuoksi ja kylmän tuulen heitellessä kuivumassa olleita melontavarusteita ympäri leiriä (missä on Norjan kesä??). Parinkymmenen kilometrin ajomatka Ulan slaideille ja putouksille, melontaa, takaisin kotiin, myöhäinen lounas. Kohta ohjelmassa ruohonleikkuuta muutaman tunnin ajan, sitten tunnin ajomatka Sjåkin aallolle freestyletreeniin ja sitten ajomatka takaisin. Päivällinen toivottavasti tänään ennen puoltayötä...

 

Mat ja Mads tarkastamassa Ulan ensimmäisen putouksen (korkeutta 6-7m) linjoja. Vesi vähissä, joten lähdemme suosiolla laskemaan ylävirralla olevia slaideja. 

Vähäisestä vedestään huolimatta Ulan kosket jaksavat aina vaikuttaa. Korkeusero, erilaiset isot ja pienet putoukset ja slaidit tekevät siitä erittäin mielenkiintoisen laskettavan. Ja jälleen kerran koskenrannalla joutui miettimään; uskallanko vai enkö uskalla laskea... Tätä sisäistä kamppailua tulee käytyä jokien rannoilla varsinkin alkukaudesta, oli joki sitten tuttu tai ei. Ja vaikka kuinka tietäisi että omat taidot riittävät kosken laskemiseen. Tällä kertaa sain pääkopan laskukuntoon ja hyvänolon tunne oli jokireissun jälkeen valtava!

Isompia slaideja Ulalta löytyy kaksi. Sjoa River Festivaalin extreme-kisa käydään juuri täällä! Olikin korkea aika alkaa harjoittelemaan! :)

(kuvat saa klikkaamalla isommaksi)

Festivaalien valmistelua

Heinäkuun puolessa välissä pieni laaksomme herää oikein kunnolla talviunestaan ja täyttyy melojista, kumilauttailijoista, multisport-väestä ja muuten vaan erilaisista ulkoilmaan liittyvistä aktiviteeteistä kiinnostuneista. Ohjelmaa festivaaleilta löytyy niin päävoitoista kilpaileville koskimelojille ja multisporttaajille kuin koko perheille, unohtamatta perheiden pienimpiä. 

Oikeastaan festivaaleja on tänä vuonna aikaisemmasta poiketen kaksi. Sjoafestivalen on kumilauttafirmojen järjestämä koko viikon (11-19.7.2009) kestävä tapahtuma minkä yhteydessä voi kokeilla mm. melontaa, kumilauttailua ja river boardingia. Lisäksi festivaalien yhteydessä järjestetään multisport-kilpailu ja koskiopas-kurssi kumilauttaoppaan urasta unelmoiville. Netistä lisäinfoa löytyy osoitteesta www.sjoafestivalen.no

Sjoa River Festival (14-19.7) puolestaan on paikallisen melontakaupan Strie Strömmerin kavereiden hartioilla oleva koskimelontaan keskittyvä tapahtuma missä itsekin olen auttelemassa. Ohjelmassa on mm. freestylekilpailu, Extreme Race ja perinteinen Sweet Rumble eli boatercross-kilpailu. Miesten sarjoissa pääpalkintoina on jopa 10,000 NOK, joten kisasta tulee varmasti kova! Naisten kisojen voittajalle on luvassa prosenttimääräisesti "vastaava summa" kilpailijoiden määrään suhteutettuna. Tällä hetkellä festivaalien valmistelu on viimeisimmillään ja kiireisimmillään, eli ei muuta kuin heinäkuuta odottaessa! Toivottavasti se kesäkin sieltä tulisi festivaaleihin mennessä...

Sjoa River Festivaalin nettisivut: www.sjoariverfestival.no

Kuvat festivaalien sivuilta

Home sweet home

Vuoden 2003 kesällä asuin juuri kuvioihin mukaan tulleen miesystäväni, nykyisen aviomieheni kanssa tässä (alla) muutaman neliön mökissä kirjoittaen gradua ja tehden koskioppaan hommia Heidal Rafting:ssä. 

Vuoden 2009 kesällä paikka on sama mutta mökin koko on kasvanut. Ja tällä kertaa vastaankin koko melontakeskuksesta joka nykyään toimii leirintäalueena ja Sjoa River Festivaalin pääkallopaikkana. 

Kotipihalta pääsee suoraan vesille Sjoa-joen Åmot-kanjoniin, joka on varmaankin yksi maailman parhaista 20 minuutin adrenaliini-annoksista! Vai onko tämä vain sitä alkukauden ja kesän huumaa...?

Turku - Tukholma - Norja

Matka Tukholmasta läpi Ruotsin ja kohti Norjaa sujui huomattavasti sujuvammin kuin tuo Kirkkonummi-Turku väli. Onneksi. Kukaa nyt karttaa tarvitsisi... Olo oli ihanan vapaa ajellessani ilman kiirettä auringonpaisteessa, ja ensimmäisen 400 kilometrin aikana tuntui siltä että olisi mukavaa jos matka vaan jatkuisi ja jatkuisi. Ihanuuteen sisältyi kevyt aamiainen aurinkoisella pienen ravintolan terassilla, yhtä kevyt lounas nurmikolla istuskellen, edelleen auringossa, ja kilttien ruotsalaisten viranomaisten pystyttämät varoituskyltit aina ennen liikennekameroita. Iloinen yllätys oli myös juuri ennen Norjan rajaa Charlottenbergissä oleva ostoskeidas, ei sillä että tarvitsisin mitään, mutta tauko oli paikallaan ja urheilukaupathan pitää aina käydä katsastamassa! Tämä varmaankin jäänteitä edellisestä työstäni...

Norjan puolella tahti muuttui. Nopeusrajoitukset: 50-80 km/h. Liikennekameroita: paljon, ja yleensä strategisesti erinomaisissa paikoissa eli pitkien suorien tai heti ohituskaistojen jälkeen. Liikennettä: paljon, varsinkin asuntovaunuja ja rekkoja. Matkamusiikki: iPodin sanoessa sopimuksensa irti euroviisu 2009 hittejä norjalaisilta kanavilta. Nälkä: kova!

Yritin saada takaisin kiinni aamupäivän tunnelmasta ja päätin pysähtyä Elverumissa pitsalla, jälleen terassilla auringossa istuskellen ja kirjaa lueskellen. Helpotus oli tosin vain hetkittäinen, täydelläkään mahalla asuntovaunujen perässä körröttely siinä vaiheessa kun ajaminen ei enää tippaakaan kiinnosta ei vain toimi! 

Tämä autoko täynnä...? Tunnelmakuvaa takapenkiltä. Jonne matkustajia ei olisi siis edes mahtunut...