Mistä tiedät että...?

Mistä tiedät että olet Italian Alpeilla? 

Kajakissa istuessasi löydät itsesi enemmän tai vähemmän jyrkkien droppien nokalta ja koskista... Kuvassa Landwasserin vesiputousta matkalla alas Luke Farrington, alhaalla odottamassa Nick Horwood. 

Välillä voit tosin ottaa myös vähän rennommin auringonpaisteessa.

Lumiraja ei koskaan ole niin kovin kaukana. Ja aamulla kömpiessä teltastasi maata voi peittää valkoinen peitto. Brr...

Paikannimet taipuvat hyvin myös suomeksi.

Mutta paikallisten kylien lait eivät ole suomalaiselle niin tuttuja. Ja lait vaihtelevat kylästä kylään. 

Jäätelö kuuluu päivittäiseen ruokavalioon. 

Ja illallisella lautaselta löytyy laadukkaita ruoka-aineita & yksinkertaista ruokaa = niin mahtavan hyvää! Pizzaakin voisi syödä vaikka joka ilta... 

Muista varoa peuroja ja pienempiä peuroja ja -- villisikoja! 

Kunnioita... poliisia! Hallitus on leikannut poliisien määrärahoja, mutta antanut heille enemmän valtaa sakottaa --- ihan mistä vaan!

Poliisi: Ajoit ylinopeutta, 300 € käteisenä käteen, kiitos!

Mieheni: Mutta eihän teillä ole tutkaa

P: Emme me tarvitse tutkaa

M: Hmm..

P: Ajoit muuten holtittomasti

M: Tienne ei ole kovin hyvässä kunnossa ja ajan isolla pakulla - totta kai ajo näyttää holtittomalta

P: Ja et liikennevaloissa pysähtynyt valkoisen viivan taakse

M: Kyllä pysähdyin, siirryin tosin hieman eteenpäin että taakseni parkkipaikalta kääntynyt paku ei tukkisi vastaantulevien puoleista tietä

P: Ja sinullahan ei ole turvavyötä!

M: Otin sen juuri pois (poliisin nähden) kun lähdin kaivelemaan autoni papereita

....

Lopputulos: pitkän neuvottelun tuloksena ja 75 euroa köyhempänä kaikki olivat tyytyväisiä. Tai no, tyytyväisiä ja tyytyväisiä...

Ensi keväänä uudestaan! :) 

Moottoritie on kuuma

Yli 2000 km ajomatkaa, 27 tuntia ratissa, 9 tuntia lautalla, 2 päivää ajoaikaa ja yksi väsynyt kuski. Pikapyörähdys Norjassa, auto jäi ystävien huomaan odottamaan ensi viikkoa ja melontakauden aloitusta Sjoalla. Kuski lähti junalla ja lentokoneella kauan odotetulle Suomi-lomalle.

Automatkalla suuntaa näytti mieheni minulle lahjoittama "navigaattori". Kuka tarvitsee karttoja? Tai niitä "sähköistettyjä" navigaattoreita?

Park 'n' Huck

Ja käännettynä huonolle suomelle: "Pysäköi ja heittäydy alas". Tässä tapauksessa pysäköimme pakun tien varteen ja heittäydyimme alas Landvasser vesiputousta, kera kajakkien.

Satu matkalla alaspäin

Dan Cassen putouksen kuohujen keskellä

Kuvat: Simon Westgarth

Italian maistiaisia

Lisää tulossa kunhan maltan/ehdin istahtaa kunnolla koneen ääreen täällä auringonpaisteen keskellä!

Allekirjoittanut Eguan ensimmäisessä dropissa (kuva Simon W)

Simon W Eguan viimeisessä (Cylinder) dropissa

Kreikan kuulumisia - osa 2

Ja vielä muutamia otteita Kreikasta, tällä kertaa tiedossa kaikkea muuta kuin melontaa. Keskiviikkona auton nokka kääntyy muuten kohti Italian Valsesiaa joten lähiaikoina tiedossa myös melontakuulumisia niitä kaipaaville. Jee!

Kaikkihan tietävät kreikkalaisen salaatin ja tsatsikin, ja muutenkin moussakat, pinaattipiiraat ja kreikkalaiset lihapullat olivat itselläni vielä muistissa vuosien takaisilta Kreikan perhelomilta. Toki odotin yleisesti ottaen hyvää ruokaa, mutta ei voi muuta sanoa kuin että paikallinen ruokatarjonta oli fantastista! Söimme lähinnä paikallisten suosimissa tavernoissa missä ruokalistoja ei tunnettu ja kommunikointikielenä oli vain kreikka. Omistajan kanssa käydyn vilkkaan neuvottelun tuloksena pöytäämme alkoi saapumaan pienillä lautasilla viidestä kymmeneen eri ruokalajia, joita sitten jokainen lappoi omalle (myöskin pienelle) lautaselleen tai söi suoraan yhteiseltä lautaselta. Eteläeurooppalaiseen tyyliin söimme yleensä myöhään; oli erittäin harvinaista jos löysimme itsemme ruokapöydästä ennen iltayhdeksää.

Melonnan jälkeen päädyimme yleensä kahvilaan. Italialaiset espressot eivät ole muodissa, sen sijaan Cafe Frappen ääressä saatetaan istua useampikin tunti.

Ouzon sijasta vuoristossa nautitaan muuten Zipuroa, Ouzo kuuluu enemmänkin kaupunkeihin ja meren äärelle. Vieraanvaraisten isäntiemme seurassa zipuro-lasit täyttyivät muuten vähän liiankin tiuhaan tahtiin, kannattaa varoa! :)

Ja matkamme päätteeksi teimme vielä pikavisiitin Ateenaan. Ateenan nähtävyyksien kiertäminen päivässä on täysi mahdottomuus, mutta kävimme kuitenkin pikavisiitillä Akropoliksella. Ateenan matkatessa kannattaa huomioida että ainakin monumentit sulkevat ovensa jo klo 15.00. Ja vaikka viimeinen sisäänpääsy onkin klo 14.30, turisteja aletaan hätyyttelemään ulos jo parikymmentäminuuttia ennen sulkemisaikaa. Kantapään kautta opittua...

Alla muuten otos parlamenttia vartioivista sotilaista. Villapuvuissa seistään niin säässä kuin säässä, välillä kuitenkin jaloitellaan tarkkaan suunnitellun koreografian mukaan.

Ja vaikka tässä postauksessa pitikin melonnat ohittaa niin loppuun kuitenkin juttua Ateenan olympialaisia varten rakennetulta melonnan slalom-radalta. Slalom-radan pyörittämiskustannukset ovat niin kovat Ateenassa mietitään kovasti mitä muuta radalla voisi tehdä. Lasten vesipuisto on kuulemma ollut ehdotuksissa. Jos radalla haluaa meloa, tuntihinnaksi tulee 30 euroa ja melojia on oltava ainakin kuusitoista kappaletta! Radan yhteydessä pyöritetään rafting (=kumilautta) toimintaa. Toiminnan vetäjä saa työstään palkkaa mutta oppaille ei makseta. Tätä ihmetellessämme kreikkalaisen ystävämme kommentoi "Why give a Greek man money when you can give him glory!". Että näin, ei taitaisi toimia Suomessa!?

Päivä lammaspaimenena

Ennen kuin jatketaan Kreikan kuulumisilla niin pikainen päivitys tämän päivän työrupeamasta - lammaspaimenena! Oli tullut aika siirtää naapurimme lampaat rehevämmälle niitylle ja minä lupauduin innoissani apulaiseksi. Tehtävänäni oli kulkea joukkion perässä ja varmistaa että kukaan lampaista ei lähtisi yksinään seikkailemaan. Helppo homma, kaikki käyttäytyivät hyvin ja käytännössä en oikeastaan tehnyt muuta kuin räpsinyt kuvia matkan varrelta.

Alkuunsa tosin osalle porukasta oli hieman epäselvää mihin suuntaan lähteä... mutta tielle päästyään lampaat pistivät menemään oikein vauhdilla. Rado, lampaiden omistaja huuteli heitä (=niitä) hidastamaan tahtia aina aika ajoin ja yllätyksekseni lampaat näyttivät tottelevan omistajaansa.

Vajaan kilometrin päässä sijaitsi niitty numero kaksi mihin tämä lammaslauma jätettiin. Ja leipä maistui siinä määrin että ruokkiessa oli hieman ruuhkaa... Rado muuten tunnistaa kaikki lampaansa, ja pystyy kertomaan koska kukin on syntynyt ja muuta faktaa yksittäisistä lampaista. Ihan hyvä saavutus, yhteensä lampaita on 50-60 kappaletta.  En huomannut kysyä tarkkaa määrää ja yrityksistä huolimatta laskeminen oli hieman haastavaa...

Ennen kylään paluuta kävimme vielä niityllä numero kolme mistä löytyi loput parisenkymmentä lammasta. Lampaita ei näkynyt tai kuulunut kun saavuimme paikalle, mutta Radon kutsumana ne tulivat vauhdilla mäkeä alas. Enpä ole ennen nähnyt lampaiden ottavan vastaavia spurtteja, veikeä näky!

Pienimmät lampaista olivat vain muutaman päivän ikäisiä ja tämä kaikista pienin oli syntynyt vuorokauden sisällä. Huomaa mahasta roikkuva "napanuora"!

Ja jos nyt vielä sen verran jatkaisi eläinaiheella että aikaisemmin mainitsemani aasi ei ole vieläkään synnyttänyt, syynä pieni laskuvirhe. Ehkä tällä viikolla... Mutta nyt on aika lähteä laskemaan lampaita, seuraavalla kerralla taas vähemmän eläinpainotteisesti!

Katsaus Kreikkaan

Välttääkseni ison mega-postauksen tekoa ajattelinpa jakaa Kreikan kuulumiset muutamaan pienempään mega-postaukseen. Ja aloittakaamme matkan päätarkoituksesta: melonnasta. Reilu viikko sitten talouskriisissä painiskelevan Kreikan talousongelmat eivät vielä näkyneet katukuvassa, ei niin Ateenassa kuin vuoriston kylissä tai kaupungeissakaan. Muutamaa paikallista lainatakseni: "Hallituksella on ongelma, kreikkalaisilla ei". Mutta se siitä ja itse asiaan.

Vietimme suurimman osan viikosta Lounais-Kreikan vuoristossa. Mieheni oli lupautunut vetämään pari British Canoe Unionin sertifioimaa kurssia kreikkalaisen Brainwaves Kayak Schoolin vetäjän ja pitkäaikaisen asiakkaansa Spyrosin pyynnöstä. Tästä johtuen emme seikkailleet Arachtos- ja Kallaritikos- jokia kauemmaksi, mutta näitä tulikin sitten melottua muutaman kerran...

Työrupeama alkoi BCU:n "Basic White Water Safety & Rescue" kurssilla. Kurssin sisältö tiivistettynä: miten toimia joella kun kaikki ei mene suunnitelman A mukaan. Toisin sanoen ihmisten ja melontavälineiden "reskutusta" (= pelastamista), kajakin irrottamista kinkkisistä paikoista ja heittoköyden käsittelyä.  Harjoituksia tehtiin ensin maalla....

... ja sitten vesillä.

"Reskutuskurssin" lisäksi Simon veti BCU:n "neljän tähden" melontakurssin. Siitä ei sen enempää kuin että kurssi on tarkoitettu omien melontataitojen ja ryhmässä melomisen ja "johtamisen" kehittämiseen.

Kreikassa meloessa kannattaa hankkia vuokraamosta kunnon kulkupeli. Spyrosin jenkkiauto oli täydellinen mutkaisille ja usein "ei niin kovin huolletuille" vuoristoteille. Kannattaa myös ottaa huomioon että ajomatkoissa kestää ja kauan. Joskus myös erittäin kauan. Onneksi meillä oli mukana oma kuski, Spyrosin tyttöystävä Elena, joka odotteli meitä aina melontapätkän lopussa lounaan kera.

Kuvankauniita kanjoneita, turkoosia vettä & aurinkoa. Kreikka on ehdottomasti melontaparatiisi III-luokan koskimelonnalle! III-viitaten jokien vaikeusluokituksiin. Kahden joen perusteella ei nyt kovin kokonaisvaltaista kuvaa maan melontatarjonnasta pysty muodostamaan, mutta jokien vaikeusasteen noustessa jokien luonne kuulemma myös hieman muuttuu "ei niin rentouttavaksi" useiden siivilöiden ja undercut:tien johdosta. Tähän loppuun kuitenkin vielä näitä kauniita rentouttavia melontamaisemia, samalla kun unelmoin auringosta Slovenian vesisateessa. Joka vain jatkuu. Ja jatkuu...

Ennen ja jälkeen

Sateen hellittäessä hetkeksi suuntasin kameran kanssa Soca-joen slalom-radalle. Joen vedenkorkeus on viime päivinä kohonnut kohoamistaan ja aamulla joessa virtasi jo noin 240 kuutiota vettä!!! Alla ennen ja jälkeen otokset slalom-radalta, vasemmanpuoleinen kuva on otettu viime keväänä, arviolta kuvassa noin 50 m3 vettä. Ja oikealla, tämän aamun tilanne. Ei auta muuta kuin istua teekupin kanssa kamiinan ääressä... 

Ylläolevien kuvienkin taustoista huomaa muuten kuinka suuri vaikutus muutamalla viikolla on luontoon. Olemme yleensä lähteneet Sloveniasta huhtikuun loppupuolella kohti Italian kriikkejä (tai kohti toimistoa) ja nyt, vain viikkoa myöhemmin kaikki on niin vihreää kuin vain voi olla!  Muutamaksi minuutiksi esiin tullut aurinko katosi kaatosateen tieltä joten alla nopeat otokset ympäristöstä. Lenkkeily kaatosateessa alkaa kyllästyttää, aurinkoa olisi jo ikävä!

Ja niitä Kreikan kuulumisia kuvineen tiedossa huomenna, kuvat on kohta käyty läpi...

Vettä, vettä, vettä...

Miten säätiedotus voikin näyttää tältä...?