Planica, Planica...

Perjantailta jäi soimaan päähän "Planica Planica" laulu haitareiden säestämänä ja ympäröivän yleisön tahdittamana. Paikkana oli tietenkin Planica ja mäkihypyn maailmanmestaruuskilpailuiden ensimmäinen kilpailupäivä.

Reilu 17,5000 kannustajaa, lämminhenkinen tunnelma ja auringonpaiste takasivat mielenkiintoisen kisapäivän unohtamatta tietenkään päätähtiä - mäkimiehiä. Varsinkin Norjalaiset mäkihyppyfanit olivat saapuneet paikalle suurena joukkona, hyvänä kakkosena ja kolmosena Puolan ja Itävallan kannattajat. Muutamia Suomenkin lippuja heilui yleisön joukossa ja näytti siellä vilahtelevan muutamat Suomi-verkkaritkin. 

Katsomosta käsin päivän jännittävimmät hypyt tarjosi Japanin Noriaki Kasai. En ole kisoja TV-ruudulta seuratessani moiseen kiinnittänyt huomiota, mutta herra liisi niin komean leveässä haara-asennossa että hetken jo ehdin pelätä että laskeutuminen ei tapahtuisi nätisti telemark-asentoon, vaan kivuliaaseen sivuspagaattiin. No loppu hyvin kaikki hyvin. Lauantain ja sunnuntain kisoja seurasimme vain netin välityksellä, emme jaksaneet lähteä reilun 40,000 hengen tungokseen. Alla vielä kuvallisia tunnelmia kisapaikalta, täytyy todeta että mieluummin kisoja katselisi aina paikanpäältä kuin TV-ruudun edessä! 

Takaisin talvitunnelmiin

Sloveniassa ollaan, Bolognan ja Rooman reissu toteutuu joskus... No joskus. Aiheesta lisää myöhemmin. Vaikka meiltä viitisenkymmentä kilometriä etelään sijaitsevassa Nova Goricassa  näytti lämpömittari eilen +15C, alla vielä talvisia tunnelmia taannoiselta St. Antonin reissulta. Mahtavat maisemat, tahtoo takaisin! Kiitokset kuvista viimeistä miehen iPhonella ottamaa kuvaa lukuun ottamatta kuuluu Jukalle.

Kuvat kertovat enemmän kuin...

Suomen laduilla vaativasta laskusta kertovat kyltit saavat lähinnä aikaan huvittuneen naurahduksen jopa Britti-miehessäni joka vielä muutama talvi sitten hikoili muutaman metrin pituisten alamäkien kanssa. Italian koillisosassa sijaitsevan Valbrunan laduilla "vaativa lasku" saa aivan uuden merkityksen: 

Ja kyllä vauhti hidastuu! Tällä kertaa selvisimme molemmat pystyssä tämän jyrkän ja mutkaisen mäen. Mutkan lumipenkan jäljistä päätellen kaikki hiihtäjät eivät olleet olleet yhtä onnekkaita (tai taitavia...köh köh). 

Hiihtokelit ovat olleet jälleen aivan upeat "lähiladuillamme" noin 80 kilometrin päässä Italian puolella. Nyt olisi tosin tarkoitus laittaa urheiluvälineet muutamaksi päiväksi lepoon ja lähteä pikaisesti tutkailemaan Spagetti Bolognesen syntyseutuja ja jatkaa sieltä matkaa sinne minne kaikki tiet vievät -  Roomaan. Ikävä kyllä tämän päivän lumilautailusession tuloksena on ilmeisestikin yksi pahasti vioittunut polven eturistiside. Suunnitelman muutos näyttää siis välttämättömältä ja voi olla että lähipäivinä minä tulen leikkimään sisar hento valkoista mieheni lepäillessä vaakatasossa.  

Kevään merkit

Ulkona puhaltaa myrskytuuli ja huomiseksi on luvattu meille laakson pohjallekin lumisadetta. Silti kevät tekee kovaa vauhtia tuloaan näillä leveysasteilla. Varsinkin metsän keskellä tuulen ulottumattomissa ja auringonpaisteessa voi hetken jo luulla että kesä on ovella! 

Harmillisesti kevään myötä saapuu myös ikävämpi ilmiö; heinänuha! Silmät kutiavat jo ja aivastuksilta ei meinaa tulla loppua...

Mehiläisbokseilla oli vielä rauhallista... 

Tämä viikko on osoittautunut varsinaiseksi multi-sport viikoksi; sunnuntaina kävimme juoksulenkillä, eilen hiihdettiin perinteiseen tyyliin ja tänään käytiin fillaroimassa maastopyörien kanssa metsässä. Huomenna aloitetaan taas alusta, lenkkarit odottavat jo ovella ulkoiluttajaansa!

Freeride Battle Kanin 2010

Tunnelmia kotikulmiltamme lauantaina. Näin ne jotkut hurjat... 


Freeride Battle 2010 - competition day / tekmovalni dan from Planet Šport on Vimeo.

Doctor, doctor!

Lääkärille lähtemisessä on aina oma kynnyksensä. Ja ulkomaille tullessa tuo kynnys sen kuin kasvaa. Aina ei edes ole kyse siitä että ei itse saisi lähdettyä terveyskeskukseen, vaan myös kieli- ja kulttuurierot vaikeuttavat valkotakkisten läheisyyteen pääsyä. Vai mitä mieltä olette tämän lähikylämme terveyskeskuksen aukioloajoista? Nämä kaikki lappuset löytyvät keskuksen etuovesta, joka aina minun saapuessani paikalle on lukossa.

Ja kerran aikaisemmin löydettyäni itseni terveyskeskuksen sisätiloista kohtasin seuraavan pulman;  missään ei ole respaa, mitä teen!? Tuskastuneena kävelin kylämme kaupantädin puheille joka ohjasi minut hieman isompaan lähikylään mistä löytyy 24h lääkärin vastaanotto. Ja sain ohjeet myös siitä mitä ovea koputtamalla löydän lääkäreitä vartioivat sairaanhoitajat.

Tästä viisastuneena ja uusi Eurooppalainen sairaanhoitokortti taskussani lähdinkin kohti Tolminia. Tuota Kelasta ilmaiseksi saatavaa (ja mm. netin kautta tilattavaa) korttia ei voi muuta kuin suositella Euroopassa matkustaessa. Lääkärillä käynnistä kukkaro keveni kahdella eurolla ja korvalääkkeet lähtivät apteekista mukaan neljällä! Hieman on tosin vielä epäselvää miksi korvatippani osoittautuivat käyttöohjeita tutkiessani silmätipoiksi...

Itävallan ihme: St. Anton

Totta se vain on, melomalla ei muskelit jaloissa kasva! Tämä tuli huomattua suunnistaessamme Itävallassa lautojen kanssa St. Antonin rinteisiin. St. Antonista tuli määränpäämme kahdesta syystä; Suomi-delegaatio vietti hiihtolomaansa Antonin rinteissä ja mieheni ystävä asui naapuristossa. Näin ollen sekä laskuseura että majoituspuoli olivat kunnossa paikan päällä. 

Pari päivää rinteissä ja omalla kohdallani "aloittelijan offareilla" lainapiipparin ja lapion kanssa sujuivat kuin siivillä ja herra W haaveilee jo kokonaisesta talvikaudesta Alppien huomassa. Ikävä kyllä kuvasaldo minilomaltamme on olematon. Näkyvyyden ollessa nolla kamera oli tietenkin mukana matkassa, mutta seuraavana päivänä auringon paistaessa kamera lepäili pakun takapenkillä. Mielikuvitusta (ja yllä olevia St. Antonin sivuilta lainattuja kuvia) hyväksi käyttäen voitte kuitenkin kuvitella korkeat lumipeitteiset vuoret, kirkkaan auringonpaisteen, muutaman miinusasteen ja ei niin kovin ruuhkaiset rinteet. Ihanaa!

Itse en ole kovin kokenut Alppikeskusten ja niiden After Ski-baarien asiantuntija. Niinpä oudot after ski-ilmiöt jaksoivat viihdyttää. Miten olisi yhdistelmänä laskuvaatteet, miinus monot/lautakengät koska jalkineet on jo käyty viemässä majapaikkaan, plus PIIPPARI! Joka iloisesti jatkaa piippailuaan. No, kukin tallaa tavallaan ja ihan kivaltahan se näyttää kun piippari piippaa musiikin tahdissa. :) 

Nyt arki on taas edessä ja työt odottavat kotitoimistossa. Tosin huomenna säiden niin salliessa lähdemme seuraamaan kotirinteissämme pidettävää Freeride Tourin karsintakisaa. Ja innolla jo odotan ensi viikon minilomaa Bologna-Rooma akselille!