Jäähyväisten aika

On aika sanoa jäähyväiset Slovenialle talven ajaksi ja kääntää auton nokka kohti Britteinsaaria. Aurinkoisen lämpimän sunnuntain kunniaksi kävimme vielä mieliravintolassani Hisa Frankossa syömässä lounasta. Lounasta joka pienistä tarkkaan harkituista annoksistaan huolimatta kantaa varmaankin huomiseen aamuun asti.

Kesällä aurinkoisena terassina toimiva alue on syksyn tullen muuttunut ruskaiseksi "loungeksi"

Hisa Franko ei ole Slovenian mittapuun mukaan niitä kaikkein halvimpia ravintoloita ja siksi siellä tulee lähinnä käytyä erikoistapauksissa. Kuten lokakuun aurinkoisina sunnuntai-iltapäivinä. Kuitenkin kolmen ruokalajin päivällinen viinien kera maksaa suunnilleen saman verran kuin keskinkertainen illallinen Helsingin ravintoloissa. Eli ehkä ei sittenkään niin kovin paljon.

Ravintolaa ja sen yhteydessä olevaa majatalo-hotellia pyörittävät nuorehko pariskunta Ana ja Valter Kramar. He tekevät paljon catering-tapahtumia myös Ljubljanassa ja ovat itse asiassa avaamassa pääkaupunkiin Ljubljanan linnaan toista ravintolaansa.

Nyt ei tekisi mieli muuta kuin ottaa pienet iltapäivätorkut ennen pakkaamisen jatkamista, mutta olen lahjakkaasti täyttänyt sängyn vaatekaapin sisällyksellä joten ei auta muuta kuin jatkaa pakkaamista. On muuten yllättävää kuinka paljon kaappien kätköistä löytyy vaatekappaleita joiden olemassaolon olin täysin unohtanut! Vaatekappaleita jotka on tosin välttämätöntä ottaa mukaan seuraavaan kohteeseen... Ehkä sitä kaupungin läheisyydessä tulisi käytettyä muutakin kuin farkkuja, shortseja ja T-paitaa?

Synkkä ja myrskyinen yö

Oli synkkä ja myrskyinen yö... ja päivä... Ja joen volyymi nousi 13 kuutiometristä yli kahteen sataan!! Käytännössä veden pinta nousi melkein kaksi metriä. Alla oleva kuva ei ehkä anna parasta kuvaa tilanteesta, mutta sanottakoon että muutama päivä sitten istuimme kajakkeihimme kivikossa kymmenisen metriä joelle päin. Kaunis turkoosi Soca muuttui siis ruskeaksi vesivyöryksi ja täytyy tunnustaa että melontaani ei voinut enää kuvata sanoilla "rentoutunut". Jännittävää....

Synkkääkin synkemmän sään keskellä päivää piristi Vaalenpunaisesta Talosta saapunut blogitunnustus! Vaikka vaikeaksihan tämä menee kokeillaan silti...

Erilaiset tunnustukset kiertävät blogeja tällä hetkellä tiuhaan tahtiin ja tämä nimenomainen tunnustus menee näin.

1. Laita tunnustus blogiisi & kirjoita sinne myös nämä säännöt
2. Linkitä blogiin josta sait tunnustuksen
3. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
4. Haasta viisi muuta blogia jättämällä sinne kommentti

Sisätuntemusaisti (Wikipedian mukaan tämä on siis olemassa): NÄLKÄ! Kun se yllättää ruokaa on saatava ja nopeasti, muuten muilla ei ole mukavaa...

Tasapainoaisti: Kätevä niin maalla kuin merellä. Varsinkin aamuisin tuntuu olevan kadoksissa.

Tuntoaisti: Muistan usein miltä jokin esine tai asia tuntui kädessäni tai ihoa vasten. Tunnen usein ja aina myös kylmää.

Kuuloaisti: Musiikki. Jos jokin kappale miellyttää erityisesti, saatan kuunnella sitä kymmeniä kertoja uudestaan ja uudestaan. Mukavaa kanssamatkustajille pitkillä automatkoilla. :)

Näköaisti: Kätevä varsinkin koneella surffaillessa, koskessa, valokuvausta opetellessa (opiskelun tuloksia ei kyllä näe tuossa yo. kuvassa)

Ja tunnustus lähtee... Nyt menee vaikeaksi. Luen lähinnä A) ulkomailla asustavien suomalaisten blogeja (mukava tirkistellä muiden elämää) B) ruokablogeja C) "hömppäblogeja". Laitetaan tunnustus kuitenkin eteenpäin muutamaan blogiin, kirjoittavat saavat päättää tekevätkö asialle mitään...

• Aapo Uudessa-Seelannissa - Aapokin irtautui "oravanpyörästä" ja lähti kajakin kanssa valtameren toiselle puolelle
• Great Central Street - uudehko blogi elämästä Lontoossa, kauniita kuvia, kielenä suomi & englanti
• Helvetianmoista elämää Sveitsissä, kotipaikkana veljeni kohta entinen kotikaupunki
• Haikuluotain - pitäisiköhän muuttaa Japaniin...?

Lukemisen iloa!! :)

Joella, järvellä, hummalla

Viime päivinä Socalla on riittänyt vilinää suomalaisten vierailijoiden muodossa. Salmiakki- ja ruisleipävarastotkin ovat nyt mukavasti täyttyneet, kiitos tuliaisista! Tosin molemmat edellämainitut artikkelit meinaavat samantien huveta huolestuttavaa vauhtia...

Vaikka Soca-joella vesi on tähän vuoden aikaan vähissä (virtaama noin 13 kuutiota), joen kaikki osiot ovat silti hyvin melottavissa. Tosin varsinkin ylä-joella, mm. "3rd Canyon" - osuudella melonta on paikka paikoin aikamoista kivillä työntelyä. Ja totta kai kaikki vieraamme pääsevät (tai joutuvat) testaamaan melontataitonsa Socan turkooseilla aalloilla. :)

Marika taiteilee kivien välissä

Reilun puolen tunnin ajomatkan päästä Italian puolella siintää pieni Raibl-järvi, joka on varsinkin kesäaikaan täynnä auringonpalvojia, purjelautailijoita ja soutuveneilijöitä. Nyt syksyllä järvellä ei ollut turistin turistia, vaikka iltapäivän aurinko lämmittikin melkein kesäisesti. Kävimme Alpin Actionin Piedron kanssa muutama päivä sitten järvellä testailemassa Daggerin merikajakkeja ja ottamassa mainoskuvia ensi kevättä varten.

Ja onhan sitä tullut viime päivinä tehtyä muutakin kuin istuttua kajakissa - Alpin Actionilta (tämä ei muuten ole maksettu mainos! :) ) löytyy myös hevosia, ja kävimme noin neljän tunnin "hevos-safarilla" Soca-laakson maisemissa. Täytyy sanoa että melkoisen olemattomalla ratsastuskokemuksellani ensi-fiilikset hevosen selässä olivat kohtalaisen kauhistuneet. Ehkä olikin onni että hevoseni oli enemmänkin yli-laiska kuin ylienerginen, niin homma ei päässyt lähtemään täysin käsistä. Slovenialaiseen ratsastustyyliin näyttää kuuluvan voiman käyttö eri tavalla kuin Suomessa, ja minun olisi pitänyt kuulemma antaa hepolle oikein kunnolla piiskaa ja potkuja kantapäillä kylkiin. Auts. Ei onnistunut. Ohjaajamme Matej käskikin minut jatko-opiskelemaan hevosen käsittelyä lähiaikoina...

Vaikka melontakausi täällä vielä jatkuukin, lämpömittari näyttää aamuisin jo pikkupakkasia. Kohta onkin aika jälleen kerran pakata laukut ja suunnata kohti seuraavaa kohdetta; Devonin nummia Englannissa!

Liikkumaan!

Kanadan-reissun jälkeinen horrostila ja aikaerosta johtuva väsymys alkavat vähitellen haihtumaan ja päivärytminikin näyttäisi olevan palautumassa normaaliin. Mitä se normaali sitten itse kullekin merkitsee. Nimimerkillä tänään sängystä ylös klo 13.00!

Löysin mielenkiintoisen ja itselleni uuden tuttavuuden Digityttöjen TechWebDesign-blogista, nimittäin yhteisöllisen treenipäiväkirjan nimeltä Moozement. Itselläni on aikojen kuluessa ollut jos jonkinlaisia harjoituspäiväkirjoja ruutuvihkoista Excel-taulukoihin, mutta mikään systeemi ei ole tuntunut täysin toimivalta ja olen aina hylännyt sen hetkisen metodin jonkin ajan kuluttua. Joten mikä ettei, totta kai tätäkin pitää testata!

Moozementiin voi kirjautua mm. Facebook tunnuksilla ja omaa profiliia pääsevät lukemaan vain ne henkilöt joille annat luvan. Ideana onkin saada kannustusta & lisämotivaatiota ystäviltä. Palvelu on suomalainen, ja mielestäni pitkälti muistuttaa Facebookia - urheilullisessa muodossa tosin. Yhden päivän testailujen perusteella palvelu on erittäin helppokäyttöinen, tosin ehkä liiankin pelkistetty. Katsotaan kuinka kauan tätä Moozement- treenipäiväkirja innostusta kestää... :)

Pikkukylän elämää

Liikenne pysäytetään laakson läpi kulkevalta päätieltä kun lehmät siirtyvät navetasta niitylle. Tai kun kylässä on häät. Tai kun on joku muu sopiva syy... Ja kun yöllinen syysmyrsky kaataa puun sähkölinjoille katkaisten sähköt meiltä ja lähikylistä, koko kylä on paikalla katsomassa puun nostoa. Ja kun sähköt palaavat - juhlat alkavat! Kylän (ainoan) pubin pitäjä oli hyvinkin innoissaan, hänen puolestaan joka viikko voisi sattua jotain samanmoista.

(Kuvat Sabina Fon Caramella - ja kuvien päiväykset eivät ole kohdallaan....)

Home sweet home

Viime postauksessa mainitsin että seuraavan kerran päivityksiä on luvassa Saksa-Itävalta-Slovenia akselilta. Valvotuista 30 tunnista huolimatta ohitimme Saksan ja Itävallan hyvinkin pikaisesti pysähtymättä surffailemaan Itävallan aalloilla, ja ajoimme suoraan Sloveniaan nukkumaan omaan sänkyyn. Onko ihanampaa tunnetta pitkän reissun jälkeen kuin nukkuminen omassa sängyssä?

Kotona siis ollaan vaikka "koti" voi olla hyvinkin liikkuva käsite. Seuraavat pari viikkoa kotimme löytyy Sloveniasta, sen jälkeen liikkuva kotimme muuttaa Englantiin ja jouluista Suomi-visiittiä lukuun ottamatta talven suunnitelmat ovat täysin auki. Mukavaa, mitäköhän sitä keksisi seuraavaksi!?

Pakenimme muuten Kanadasta juuri sopivaan aikaan, lähtöämme seuraavana aamuna mittari tippui Canmoressa -16 asteeseen! Sloveniasta sen sijaan lämpöä vielä löytyy joten pääsemme jatkamaan melontakautta turhaan sormia jäädyttämättä. Kunhan tästä aikaeron aiheuttamasta zombie-vaiheesta vain pääsee eroon ja selviämme vesille. Tai edes ulos talosta... Naapurin kissanpoikia emoineen voi kuitenkin mukavasti seurailla & zoomailla kylpyhuoneen ikkunasta. Kaikkihan rakastavat naapureita jotka roikkuvat kameroineen ikkunassa, eikö?

Talvea pakoon

Talvea pakoon - ainakin hetkeksi! Kanadan matka lähestyy loppuaan ja huomenna pakenemme pikkupakkasia takaisin Euroopan mantereelle. Pitkällä tähtäimellä Slovenia ei ehkä ole se paras paikka paeta talvea, mutta ainakin vielä päivälämpötilat lähenevät +20 astetta joten eiköhän me ainakin hetki päästä auringosta ja lämmöstä nauttimaan.

Lupailin viime viikolla vielä melontakuulumisia tältä matkalta - mutta niitä ei nyt sitten tullutkaan. Alla kuitenkin kuva Johnston-putouksista joille kävelimme muiden turistien vanavirrassa. Vuonna 1999 Tao Berman teki maailman ennätyksen laskemalla noin 30 metriä (98 ft) korkean putouksen kajakillaan. Taon jälkeen tätä kyseistä putousta on yrittänyt laskea vain yksi meloja, ja hänkin huonolla menestyksellä...

Kanadan matkamme on siis hiljalleen parin viime viikon aikana muuttunut melontareissusta lepäily / turisti-matkaksi. Alla koirakuumeinen Simon testaa syksyisissä Canmoren maisemissa millaista olisi olla onnellinen koiranomistaja.

Ei aina ruusuilla tanssimista! Onneksi kameran omistaja voi näissä tilanteissa vedota... hmmm... maisemien kuvaamiseen!

Takaisin Eurooppaan paluu tarkoittaa sitä että minäkin pääsen lenkkeilemään yksin syksyisiin metsiin miettimättä karhuja tai leijonia! Vaikka täytyy tunnustaa että tässä kuukauden sisällä suhteeni karhuihin on muuttunut erittäin läheiseksi (ks. kuva alla)! Kuka sanoikaan että pelkään karhuja!?

Seuraavan kerran kuulumisia loppuviikosta Saksa - Itävalta - Slovenia akselilta!

Leijonaa mä metsästän

Aamulenkillä Canmoren metsäpoluilla ei tee mieli kuunnella iPodia. Sen sijaan tulee kuunneltua korvatarkkana metsän ääniä - oliko se karhu? Vai leijona!? Jos maantiedon tunneilta ei jäänyt mieleen kuumien lähteiden olemassaolo Kanadan vuoristossa, ei kyllä muistunut mieleen leijonienkaan olemassaolo Kanadassa. Eivätkös leijonat kuulu Afrikkaan?

Vuoristoleijonat (tai "cougars" paikallisittain) ovat suhteellisen harvinaisia BC:n metsissä, varsinkin verrattuina karhujen määrään. Ja pitkälti ihmiselle vaarattomia. Mutta mutta. Viime vuosien aikana leijonat ovat kuitenkin lähestyneet ihmisasutusta ja tämän vuoden aikana nämä isot kissat ovat hyökänneet muutaman lapsen ja lemmikkikoiran kimppuun.

Lisäksi paikallinen ystäväni kertoi pari tositarinaa mitä oli tapahtunut hänen läheisilleen viime vuoden aikana. Ensinnäkin naispuolinen henkilö oli ollut yksin maastopyöräilemässä, kun hän huomasi että häntä seuraa kaksi nuorta urosleijonaa. Leijonat pysyttelivät hänen kannoillaan kunnes nainen pääsi autotielle asti, pysäytti vastaantulevan auton ja hyppäsi pyörineen auton kyytiin. Toisekseen miespuolinen henkilö oli ystäviensä kanssa maastopyöräilemässä kun hänen kuminsa puhkesi. Hän alkoi vaihtamaan (tai paikkaamaan) kumia ystävien mennessä odotellessa pienelle kiertoajomatkalle. Kun ystävät palasivat paikalle, mies oli kumartuneena pyöränkumin ääreen, ja hänen takanaan oli leijona valmiina hyökkäämään!

Apuuvva! Olisiko seuraava melontamatkakohde jokin eläimetön kohde....? Toki nämä esimerkit ovat hyvinkin harvinaisia tapauksia, mutta lisäävät silti muutenkin vilkkaan mielikuvituksen toiminta aamuhämäräisessä metsässä.

Löysin muuten ennen Clendenning-melontareissua kirjakaupasta mielenkiintoisen kirjan: "Bear Attacks: The Deadly Truth". Miksiköhän matkakaverini eivät antaneet minun ostaa tai edes vilkaista kirjaa sen tarkemmin....? :)

Kuva: "Living with wildlife"

Ympyrä sulkeutuu

(View Canada kayaking & roadtrip in a larger map)

Noin kolme viikkoa sitten aloitimme Kanadan matkamme Canmoresta Calgaryn lähistöltä. Ja nyt olemme takaisin Canmoressa. Mittarissa on yli 5000 kilometriä, helteestä ei ole enään tietoakaan ja lomaa on jäljellä vain muutama päivä.

Vancouverista matkamme jatkui Okanagan viinialueen läpi kohti Nelsonia, ja sieltä Albertan ja Saskatchewan provinssien rajalle Medicine Hat:iin. Paikkojen nimet Kanadassa ovat ehdottoman viihdyttäviä, vai miten olisi "Head Smashed in Buffalo Jump" (jyrkänne), "Medicine Hat" (kaupunki), "Moose Factory" (kunta), "Saint-Louis-du-Ha! Ha!" (kaupunki) tai "Dildo" (kaupunki)?

Medicine Hat sijaitsee tasaistakin tasaisemmalla preerialla, ja jos siellä ei asuisi mieheni sukulaisia, emme olisi sinne koskaan eksyneet. Simonin rautainen isosetä Frank asuu alunperin tanskalaisen vaimonsa Kajan kanssa lähellä kaupungin keskustaa ja vietimme heidän luonaan muutaman rentouttavan päivän. Ja Simon sai Kajalta tarkat ohjeet siitä että Satua ei saa enään viedä melonta/haikkaus/pyöräilymatkoille tällä reissulla. Kaikki tämä sen vuoksi että nukuin pitkälle aamupäivään yhtenä aamuna ja olen selkeästi ylirasittunut...

Ajomatka Medicine Hatistä Calgaryyn ei tarjoa kuskille kovinkaan paljon virikkeitä. Onneksi tulossa on mutka. Varokaa!

Matkamme varrelle on mahtunut paljon niin hyviä kuin vaikeitakin hetkiä. British Columbian kosket eivät ehkä näyttäneet parhaita puoliaan tällä reissulla, mutta alueelta löytyy ehdottomasti maailman luokan jokia - kunhan vedenkorkeudet ovat kohdallaan. Takaisin voisi tulla, mutta sitä ennen on monia muita paikkoja jotka odottavat näkemistä ja kokemista.

Kuumilla lähteillä

Kanadan Bristish Columbia yllättää jälleen - peruskoulun maantiedon tunneilta ei jäänyt mieleen se fakta että BC on täynnä kuumia lähteitä!

Pitkän intiaanikesän jälkeen syksy tekee selvästi tuloaan, ja kävimme rentoutumassa Ainsworthin kuumilla lähteillä Nelsonin hippikaupungin läheisyydessä illan jo pimentyessä, kylmän tuulen puhaltaessa ja sateen ropistessa +40 lämpöisiin altaisiin. Ihanaa!

Lisää BC:n kuumia lähteitä täältä. Kuvat Ainsworth Hot Springs Resort.