Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Destination Unknown

30. heinäkuuta 2010

Uusia tuulia

Blogini on saanut uuden ilmeen ja esittelyn. Sivupalkkiin on myös merkitty tulevia matkoja maailmalla. Ja sivupalkin alaosassa on vihdoin tuo Google-käyttäjäraati jota en pitkään aikaan uskaltanut laittaa blogiini siinä pelossa että se loistaisi tyhjyyttään. Mieheni polvi on uusittu ja minä olen saanut uuden työpaikan, koti vain puuttuu! Ankara asunnonmetsästys on alkanut ja näyttää hieman siltä että se ei Lillehammerissa tule olemaan helppoa.

Kovin paljon uutta on tapahtunut lyhyessä ajassa, toivottavasti ehdin rauhoittumaan Suomen mökkimaisemiin ennen töiden alkua. Lentoliput olivat jo varattuna mutta jäin eilen Suomeen suunnanneen koneen kyydistä mieheni onnettomuuden vuoksi. Mutta vielähän tässä ehtii! Alla maisemia tulevan työmatkani varrelta. Ei yhtään hullumpaa! :)

EDIT: Kyllästyin jo tähän blogin ulkonäköön joten älkää ihmetelkö jos blogi muuttaa muotoaan hieman tässä seuraavien päivien aikana...

Tunnisteet:

29. heinäkuuta 2010

Velkommen til Norge

Tervetuloa uuteen kotiini! Tai no, koti löytyy tällä hetkellä ystävien nurkista Lillehammerista silloin kun en ole Sjoalla, mutta asunnonmetsästys on käynnissä ja uudet työt lähimaastossa alkavat syyskuussa. Luitte oikein, työt.
Kaikki tapahtui niin nopeasti etten oikein itsekään tiedä miten tässä näin kävi. Kesän alussa laitoin hakemuksen menemään mielenkiintoiseen avoimeen työpaikkaan Norjassa ja melkein unohdin koko asian. Tällä viikolla kävin haastatteluissa, sain työt ja allekirjoitin sopimuksen. Harkitsemisaika oli lyhyt mutta tuskainen, juuri kun tuntui siltä että olin saanut pallon hitaasti pyörimään freelance-kirjoittamisessa, blogin kanssa ja yksityisyrittäjyys haaveissa, päätinkin siirtyä takaisin muiden leipiin. Jännittävää ja pelottavaa samanaikaisesti!

Matka kuitenkin jatkuu. Jo työnpuolesta tulen matkustamaan paljon. Ensimmäiseen kuukauteen pitäisi mahduttaa Hollanti, Intia ja Englanti. Ja lisäksi omat melonta-, loma- ja muut matkat. Ei tosin sen ensimmäisen kuukauden aikana.. :)

Miksi sitten Norja? Suoraan kotiovelta pääsen hiihtämään, laskettelemaan, melomaan ja pyöräilemään. Täällä on rauhallista, kaunista ja puhdasta. Ja Norjasta pääsee helposti pois! Varsinkin Norwegianin siivillä voi lentää edullisesti ympäri maailmaa. Unohtamatta muita halpalentoyhtiöitä ja SAS:ia. Ja Lillehammeriin tulee suoraan lentoasemalta juna. Kätevää!

Näissä merkeissä siis mennään, matka tuntemattomaan jatkuu, pää pilvissä mutta jalat tukevasti Norjan maankamaralla.

Tunnisteet: ,

28. heinäkuuta 2010

Onni onnettomuudessa

Ulkoa karu, sisältä, no, niin viihtyisä kuin sairaala voi vain olla. Jos telot itsesi urheilullisissa merkeissä Norja ei ole ollenkaan hullumpi paikka saada hoitoa. Lillehammerin sairaalalla on myös erinomainen maine ortopedisissa kirurgiassa joten uskoisin että mieheni on leikkauspöydällä hyvissä käsissä.

Sairaalavisiitti on ollut, jos näin voi sanoa, miellyttävä. Mieheni jakaa huoneen neljän muun miehen kanssa mutta minä saan tulla ja mennä niin kuin haluan. Vierailuajoilla ei niin väliä vaikka ne löytyvätkin osaston ovelta. Jos olen paikalla ruoka-aikoina, saan ruokaa, ja teetäkin voin hakea aina jos tekee mieli. Ja en tiedä hurmasiko mieheni osaston hoitajat, mutta eilen aamulla hänelle tarjoiltiin aamupalana "english breakfast" pekoneineen ja kananmunineen! Hmm... :) Tunnelma on leppoisa, hyväntuulisilla sairaanhoitajilla ei ole kiire mutta hommat tulevat tehtyä. Hoitajien harrastukset ja koirien nimet ovat jo tiedossa joten heillä on tosiaan aikaa pysähtyä myös juttelemaan. Silti toivoisin että mieheni oleskelu tässä "kaupungin parhaassa hotellissa" jäisi mahdollisimman lyhyeksi... Onneksi vain kivenheiton päässä sairaalasta on viihtyisä ulkoilmakahvila jossa on ollut mukava istuskella auringossa kirjan kanssa silloin kun mieheni ottaa nokosia.

Tunnisteet: ,

27. heinäkuuta 2010

Live life to the fullest!

Jos et ole vieraillut Skimbaco Lifestyle-blogissa, kannattaa käydä visiitillä! Skimbaco tarjoaa muun muassa hyvää oloa, inspiraatiota & ideoita elämään ja  muotia. Skimbacon motto "Live life to the fullest" kolahtaa itselläni ainakin juuri kohdalleen, sitähän varsinkin nämä viimeiset puolitoista vuotta ovat juuri olleetkin! Skimbaco on Yhdysvaltoihin kotiutuneen Katja Presnalin luomus ja Skimbacon kasvaessa vauhdilla Katja haki hiljattain lisää kirjoittajia tiimiinsä. Sain kunnian liittyä Skimbaco tiimiin ja ensimmäinen postaukseni ilmestyi sivuille eilen. Freelancer-työskentelyssä olen kaivannut juuri tuota johonkin kuulumisen tunnetta, joten on aivan mahtavaa & innostavaa olla mukana tässä tiimissä. 
Skimbaco brändin alta löytyvät myös Skimbaco Home ja hiljattain blogosfääriin ilmaantunut Skimbaco Travel. Mutta nyt nukkumaan, mieheni joutuu/pääsee kirurgin veitsen alle huomenna aamulla. Peukut pystyyn että kaikki menee hyvin!! 

Tunnisteet: ,

26. heinäkuuta 2010

Ilmaiset kahvit

Mikään ei ole ilmaista ja Norja on kallis maa. Eikä!
Norjan valtion omistamat bensa-asemat Statoilit ovat monelle matkailijalle tuttuja. Jos maassa viettää aikaa muutamaa viikkoa pidempään, asemalta kannattaa ostaa kahvikuppi jota saa vapaasti täytellä kahvilla, kaakaolla ja teellä koko kalenterivuoden ajan. Kuppi maksaa 149 NOK (noin 19€) tai edellisen vuoden kuppiin voi ostaa uuden, vuoden 2010 kannen hintaan 99 NOK (12.5€). No, ei tämä nyt ilmaista ole mutta melkein. Alueesta riippuen Statoileja löytyy teiden varresta tiuhaan tahtiin ja pysähdys huoltoasemalle on tervetullut varsinkin sateisen koleina päivinä vaelluksen, melontaretken tai fillarointimatkan jälkeen!

Tunnisteet: ,

25. heinäkuuta 2010

Vielä synkkenee

Jos haluat piristystä päivään jätä tämä postaus lukematta. Mietin pitkään mainitsenko edes asiasta mutta jos kesäkoti on Sjoa-joen varrella niin asiaa on vaikea ohittaa. Neljä ihmistä kuoli eilen kumilautta/katamaraani onnettomuudessa Sjoalla. Kyseessä oli joen yläosuus, ja joenpätkä mitä ei yleensä melota millään vesipelillä. Kyseessä oli ryhmä ukrainalaisia turisteja jotka olivat lomansa loppuvaiheessa. Syy miksi he päätyivät tälle jokiosuudelle eivätkä ymmärtäneet nousta vesiltä pois on epäselvä.

Surullista ja traagista. Ja vielä surullisempaa on että vastaavanlaisia onnettomuuksia sattuu aina muutaman vuoden välein näillä seuduilla. Olisikin aina tärkeää joelle lähtiessä tietää tarkkaan mitä joki tuo tullessaan. Tämä on tärkeää varsinkin "turisti-melojille". Koskimelojat ovat yleensä erittäin hyvin selvillä jokien vaikeusluokituksista ja mahdollisista vaarapaikoista. Ehkä jossain vaiheessa Norjan suosituimmille turisti-joille saadaan vastaavat kyltitykset kuin esimerkiksi Sloveniassa; näin jokien vesillelähtö- ja poistumispaikat, sekä vaarapaikat olisivat selkeästi merkittynä.

Ja täytyy tunnustaa että oma oloni oli eilen illalla helpottunut. Sain ensimmäisen puhelinsoiton Lillehammeriin onnettomuudesta alkuiltapäivästä. Melontakeskuksessa on venäläisiä asiakkaita katamaraanien kanssa ja pitkälle iltaan asti oletuksena oli että kyseessä oli tämä ryhmä. Päivä meni vältellessä toimittajien soittoja ja keskustellessa pelastusryhmän kanssa. Netistä löytyneet kuvat onnettomuuspaikasta selvensivät asiaa, kuvan kumilautat eivät olleet asiakkaidemme lauttoja. Ja lopulta sain heiltä myös tekstiviestin että kaikki oli kunnossa. Huh! Tämä ei tietenkään tee onnettomuudesta yhtään vähemmän traagisempaa, mutta henkilökohtaisesti asia on helpompi käsitellä kun kyseessä eivät olleet ihmiset joiden kanssa olin istunut iltaa nuotion ääressä.

Ei tästä sen enempää, Norjan ja hieman myös Suomenkin tiedostusvälineistä löytyy onnettomuudesta lisätietoja (faktat vain vaihtelevat). Tavoitteena on että ensi viikolla liikutaan iloisemmissa ei-melonnallisissa merkeissä!

Tunnisteet: ,

24. heinäkuuta 2010

Yö ambulanssikuskina

Sjoa River Festivaaleista selvittyäni tarkoitukseni oli palata mukaviin Norja-aiheisiin postauksiin mutta toisin kuitenkin kävi. Sen sijaan että olisin tänään nauttinut auringosta ystävien kanssa koskella, vietinkin viime yön ambulanssikuskina ja tämän päivän, ja ilmeisestikin pitkälti tämän tulevan viikon Lillehammerin sairaalan läheisyydessä. Ikävä kyllä potilaskuljetukseen joutui rakas mieheni.

Pienen kylän rauhallisuudessa on omat huonot puolensa - päivystävää lääkäriä ei välttämättä löydy aivan naapurista. Mieheni putosi eilen illalla pyöränsä päältä ja teloi uudestaan, tällä kertaa vakavammin, jo alkutalvesta loukkaaman polvensa. Lähdimme heti Ottan lääkäriasemalle kymmenen kilometrin päähän. Lääkäriasema oli kuitenkin kiinni joten seuraava kohde oli Vågåmo. Kolmekymmentä kilometriä myöhemmin Vågåmon lääkäriasema ja epäkunnossa oleva röntgen-laite. Joten takaisin Ottaan ja sieltä reilun sadan kilometrin päähän Lillehammeriin. Muutama tunti huonosti odotushuoneessa nukuttua unta alla ja nyt odotus jatkuu. Kunhan mieheni polven turvotus laskee polvi päästään leikkaamaan ja sen jälkeen alkaa hidas toipuminen. Että näin. Siitä ei ole kauaa kun totesin että suunnitelmat muuttuvat ja tiheään tahtiin. Niin nytkin. 
Omien perheiden ollessa kaukana ystävien merkitys korostuu. Tämän aamun aikana mieheni tulevien viikkojen kursseille löytyi jo tuuraajat Englannista ja Irlannista. Minä löysin melontakeskukseen paikkaajaan muutamaksi päivää. Ja englanninkieliset lehdet ja mokkula ovat jo matkalla sairaalaan jotta mieheni pystyy tekemään töitä sängystäkin käsin. Lisäksi minulle löytyi koti ja lainakoira sairaalan läheisyydestä. Itse asiassa ajoitus osui siinä mielessä nappiin että nyt ystäväni pääsivätkin lähtemään viikonloppumatkalleen ilman koiraansa, minun ollessa koira- ja talovahtina. Ohikulkevien autojen haukkumisesta päätellen tämä koiranpoikanen ei vain ole vielä ymmärtänyt että hän on jakt- (metsästys) eikä vakt- (vahti) koira! 

Tunnisteet:

19. heinäkuuta 2010

Ohi on


Edessä on paluu normaaliin päiväjärjestykseen. Vajaa kolmesataa ihmistä on jättänyt melontakeskuksen taakseen ja vaikka täällä ei missään nimessä ole hiljaista, voin ottaa vähän rauhallisemmin. Takana on mahtavat festarit ja vuoden 2011 Sjoa River Festival siintää jo mielessä. Nämä festarit kaavittiin kokoon noin kuukaudessa, mutta sain jo pyynnön ryhtyä festareiden "viralliseksi" palkatuksi projektipäälliköksi tarkoittaen sitä että seuraavan vuoden suunnitelmat lähtevät käyntiin jo lähiaikoina. Jee!

Festareiden aikaan omat melontani rajoittuivat kisoihin. Kaikkina muina luppoaikoina yritin vedellä sikeitä niin että jaksaisin aikaiset aamut ja myöhäiset yöt. Freestyle-kisojen peruttua jäljelle jäivät Gene17 Ula Extreme ja Sweet Rumble boatercross. Ulalta kuvia on blogissa ihan riittämiin joten niitä ei nyt lisää, mutta alla muutamia otoksia eilisen boatercrossista. (Mikä on boatercross? Lukaise täältä.)

Sweetin kisaa ei korkean veden vuoksi järjestetty perinteisessä kisapaikassa vaan aivan tässä melontakeskuksen edessä slalom-radalla. Varsinkin maaliviivalle roikkumaan laitettu heittoköysi toi kilpailuun jännitystä, köysipussiin koskeminen ei nimittäin ollut aivan itsestään selvä asia!


Itse pääsin kilpailuissa kaksi kertaa palkintopallille, kakkossijalle. Varsinkin Ula Extremen tulokseen olin erittäin tyytyväinen. Naisten sarjan voittaja Mariann Saether oli kyllä selvä voittaja, mutta aikoja katsastaessa monet maailman kärkimiehet olivat yhden sekunnin päässä! Jälleen jee! :) Ja boatercrossissa ei nyt koskaan tiedä mitä tapahtuu. Finaalipaikka meni melkein ohitse suun kun tuomarit eivät nähneet minun koskevan heittoköyden pussiin. Onneksi yleisö näki ja protestoi kunnes minut lisättiin finaaliin. Melkein tuntui siltä että olisin saanut roolin tosi-TV draamasta...


Mukavan leppoisa tunnelma, tekemistä niin aloitteleville melojille kuin PRO:eille, koiranpentuja, kansainvälisiä vieraita, perheitä, grillausta, saunomista, auringonpaistetta & sadekuuroja. Kaiken kaikkiaan onnistuneet festarit! Ja ensi vuonna ehkä suomalaisetkin melojat vähän isommalla joukolla mukaan, eikö? :)


Kaikki kisojen tulokset täältä. Sweet Rumble kuvat ja viimeinen kuva: Kate Donnelly

Tunnisteet: ,

17. heinäkuuta 2010

Aamukammassa yksi piikki jäljellä

Kello on 12.00 ja takana on seitsemän tunnin työpäivä! Joka ei vielä ole ohitse... Sjoa River festareita on jäljellä kaksi päivää, yksi yö ja yksi aamu. Eiköhän tästä selvitä. Päiväunet odottavat jotta jaksaisin illalla vielä kilpailla joten lisäkuulumisia huomenna tai maanantaina.

Tunnisteet:

14. heinäkuuta 2010

Rantapalloilua

Ei pitäisi koskaan kertoa kovinkaan paljon tulevan suunnitelmista koska suunnitelmat muuttuvat tiuhaan tahtiin. Näin on käynyt erityisesti viimeisen vuoden aikana kun minulla on ollut vapaus tulla ja mennä oman kalenterin mukaan. Eikä pitäisi koskaan uhkailla/lupailla mitään, koska, niin, ne suunnitelmat muuttuvat! Näin kävi nytkin. Uhkailin (tai lupasin) eilen että jos ehdin tällä viikolla päivittämään blogia, pitäydymme täysin melonta-aiheissa. Nyt kuitenkin ihan muusta aiheesta.

Olen aikaisemminkin miettinyt mitä "tekisin isona", palaisinko takaisin toimistoon vai keskittyisinkö kehittämään freelance-portfoliota. Reissaaminen kajakin kanssa on mukavaa, mutta aivot tarvitsevat vähän muutakin haastetta kuin seuraavan matkan suunnittelun.  Tapasin alkukesän Suomenmatkan yhteydessä Rantapallon päätoimittajan ja alla tapaamisen hedelmiä! :)
Ja linkki varsinaiselle sivulle löytyy tästä.
Rantapallo on Suomen suosituin matkailumedia ja kävijöitä sivustolla on noin 200 000 kuukausittain. Varsinkin blogin myötä kirjoittaminen nettiin on tuntunut erittäin luonnolliselta ja matkailuun liittyvien freelance-juttujen kirjoittaminen on tuonut mukavaa vaihtelua arkeen! 
Ja syy siihen miksi ehdin tänään istumaan koneen ääressä löytyy tästä:
Eilisten sateiden myötä Sjoa-joen vesi nousi niin että kilpailupaikaksi kaavailtu aalto katosi täysin. Joten muiden lähtiessä melomaan omaksi ilokseen, minä menin ottamaan torkut ja nyt nautin melontakeskuksen rauhallisuudesta ennen illan kiireitä. 

Tunnisteet: , ,

13. heinäkuuta 2010

Festareiden alkuhumua

Tiedotusluontoinen asia: tämä blogi tulee olemaan koko viikon täynnä melontaa JOS ehdin blogia päivittelemään ollenkaan. Sjoa River Festival 2010 starttaa nimittäin tänään. Melontakeskukseen saapui tosin eilen jo niin paljon festivaalikansaa että ei tänne enää kovin montaa melojaa mahdu! Viikon ohjelmassa on aikaisia aamuherätyksiä, myöhäisiä iltoja, kilpailua, juhlimista, juhlakansan jälkien siivoamista, tapahtumien organisointia ja ihan muuten vaan melontaa. Taidanpa tästä lähteä lyhyille aamupäiväunille jotta jaksan koko päivän. Ja viikon!

Tunnisteet:

10. heinäkuuta 2010

Kisa Pohjoismaiden mestaruuksista

Lähteäkö vai eikö lähteä Skjåkiin... Siinä olivat parin viime päivän mietinnät tänään Skjåkin aallolla pidettyjen PM-kisojen osalta. Freestyleä on tullut kesällä melottua paljonkin mutta ei kisamielellä. Ja mielessä kummitteli vielä(kin!!) viime kesän MM-kisojen täydellinen jäätyminen... No, oli aika palata takaisin kisailemaan tässäkin melonnan lajissa. Löysin melontakeskukseen sopivasti tuurarin ja lähdin viettämään leirielämää Skjåkin maisemiin.

Kokkailu pisti osan Suomi-leiristä vakavaksi
Viime kesänä Norjassa ensimmäistä kertaa järjestetyt PM-kilpailut jatkoivat perinnettä, Norjassa. Näiden kisojen järjestäjän, norjalaistuneen, alkuperältään kanadalaisen Tyler Curtisin mukaan ensi kesänä kilpailut siirtyvät Ruotsiin, ja Suomeen kilpailua on alustavasti kaavailtu kesälle 2012.
Iltapäivästä untuvatakit ja pipot sai siirtää syrjään helteiden jatkuessa Norjassa kylmän aamun jälkeen. Osanottajat olivat löytäneet tiensä Skjåkin aallolle Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Ikävä kyllä Suomen juniorit eivät olleet kisoissa mukana mutta miesten ja naisten sarjoissa suomalaiset olivat hyvin edustettuina.
Miesten sarjassa Aapo Halonen ja Tuomas Kaukola selvittivät tiensä upeasti finaaleihin. Alla Aapon vauhdikas bluntti. 
Ja Tuomaksen "clean" versio liikkeestä - eli liike suoritettuna ilman melan avitusta. 
Miehissä tiukin kisa käytiinkin juuri Tuomaksen ja Tyler Curtisin välillä. Paljosta ei voitto jäänyt uupumaan mutta mahtava oli myös Tuomaksen toinen sija! Kolmanneksi tuli Ruotsin Mats Walstedt.
Ja mites sitten naisten sarjassa...  Oma melonta sujui huomattavasti rennommin ja varmemmin kuin edellisen illan väsyneet harjoitukset. Johdin kilpailua alkuerien jälkeen ja finaaleissa paransin vielä omaa suoritusta huomattavasti ja ero toiseksi tulleeseen Paula Suurseppään oli selvä. Kolmannen sija otti Norjan Maria Berdal. Kisoista jäi aivan mahtava fiilis ja nyt mietin että miten sitä saisin matkat järjestettyä Suomeen elokuun SM-kisoja varten. Jee! 
Päätin oikaista kotia kohden hiekkaista oikotietä pitkin mutta ikävä kyllä matkan varrella oli lehmistä muodostunut tiesulku. Jonkin aikaa tööttäiltyäni päätin ryhtyä lehmipaimeneksi ja kävin huitomassa ja huutelemassa lehmiä pois tieltä ja takaisin metsään. Ikävä kyllä lehmäryhmän keskellä seisoskeli hevonen jonka tieltä poissaanti oli vielä vaikeampaa... Alla olevassa kuvassa lehmiä tiellä oli enää muutama, mutta niiden uho sitäkin kovempi - "mehän ei tästä mennä minnekään..." :) 

Tunnisteet:

9. heinäkuuta 2010

Arkipäivän pienet ilot

Nimittäin karkki ja lehdet, varsinkin suomalaiset sellaiset! Tosin vaikuttaa siltä että salmiakkia tulee haluttua eniten varsinkin silloin kun sitä ei saa. Ja sitten kun karkkia on iso pussi, niitä ei edes tee mieli mutta pakko vaan on syödä.... Eli arkipäivän pienistä iloista tulee helposti arkipäivän pieniä ongelmia. :)


Kiitokset ystäville jotka toivat nämä ja kiuaskivet Suomesta Norjaan. Pian meillä on kajakkikeskuksessa ihan oikea sauna...

Tunnisteet: ,

7. heinäkuuta 2010

Nokka kohti pohjoista

Sjoa River Festival 2010 käynnistyy ensi viikolla joten nautimme vielä hetken tyynestä ennen myrskyä pakenemalla mieheni kanssa pariksi täyteen ahdetuksi päiväksi kohti pohjoista. Matkan ensimmäisenä etappina olivat Oppdalin alamäkipyöräilyrinteet ja vierailu ystävien luona. Ja erittäin huonosti pakettiautossa nukutun yön jälkeen hyppäsimme Oppdalin asemalta junaan aamulla klo 5:00, suuntana ihan oikea kaupunki ja päivän blogikirjoituksen aihe - Norjan ensimmäinen pääkaupunki Trondheim! (Vertaa Lillehammeriin, joka ei ollutkaan ihan "oikea" suuri metropoli...) 


Trondheim on mielettömän kaunis kaupunki. Ehkä juuri siksi se onkin Tampereen ystävyyskaupunki ja tunsin siellä itseni erittäin kotoisaksi. Kokonsa puolestakin mennään Tampereen kanssa melkein samoilla linjoilla,  asukasluku on 170,000 kieppeillä ja Norjan kaupungeista Trondheim on kolmanneksi suurin. Kaupungin keskustaan tutustuu helposti jalkaisin päivässä jos ei halua vierailla ja viettää aikaa kaupungin lukuisissa museoissa. 

Vajaan kahden tunnin junamatkan jälkeen aamupala oli edellytys päivän käyntiinlähdölle. Hetken harhailun jälkeen löysimme vihdoin yhden kahvilan joka oli auki, Nordre gatanilla sijaitsevan Drommedar Kaffebar:in. Luulimme löytäneemme pienen harvinaisen helmen Tronhdheimin kahvilatarjonnassa, mutta päivän mittaan selvisi että näitä Drommedareja olikin vähän joka kulmalla... No, hyvät kahvit, teet ja aamupalat saimme kuitenkin.
Päivän ohjelmassa oli -- no päivälle ei ollut ohjelmaa. Olin pikaisesti katsastanut Trondheimin matkailusivuilta mitä voisimme mahdollisesti nähdä ja tehdä, mutta käytännössä kävelimme ylös ja alas Trondheimin katuja löytäen ainakin suurimmat (kokonsa ja suosionsa puolesta) kaupungin nähtävyyksistä. Nidaroksen tuomiokirkon kohdalla seurasi hetken hämmennys - olemmeko Pariisissa vai Norjassa? Katedraali on Skandinavian suurin kirkko ja täynnä pieniä upeita yksityiskohtia. Kuten Lillehammerissakin, tyydyimme ihastelemaan nähtävyyksiä ulkoa käsin, sisälle emme auringonpaisteesta raaskineet siirtyä.
Trondheimin parasta antia minulle olivat Nid-joen itärannan Baklandet alue puutaloineen ja joen varren molempia puolia reunustavat värikkäät talot ja varastot. Baklandetin alue oli aikoinaan työläisten asuttama alue ja nykypäivänä talot ovat pitkälti kunnostettu asunnoiksi, taiteilijoiden gallerioiksi ja  pieniksi putiikeiksi.  

Ja sitten päivän varsinaiseen löytöön; lounaspaikkamme Cafe Løkka. Cafe Løkka sijaitsee Baklandetin rajapinnassa, Nid-joen itäpuolella vanhan tehdasalueen kulmilla. Kävelimme kahvilan ohitse jo aamupäivällä sen vielä ollessa kiinni ja mahan alkaessa kurnia teimme paluun kahvilaan. Kahvila on tosin väärä nimitys tälle ravintola-baarille joka on auki useimpina iltoina aamu yhteen ja jonka ruokalistalta löytyvät täyttävät annokset. Terassin pöydät kahvilassa oli peitetty erivärisillä ja kuvioisilla liinoilla ja viileän tuulen puhaltaessa kietouduin tarjolla olevaan lämpimään peitteeseen. Norjassa ravintolakäynnit tulevat lähes poikkeuksetta kalliiksi. Vai miltä kuulostaa pieni Leffe Blonde hintaan kymmenen euroa? (!!!!!!) Silti kaupunkilomailun kohokohtia ovat usein juuri visiitit pikkukahviloihin ja ravintoloihin, hinnoista viis...

Väsymys iski matkailijoihin heti lounaan jälkeen ja iltapäivän olisi kruunannut visiitti Norjaan suurimman uimakeskuksen Pirbadetin saunoihin ja altaisiin. Ikävä kyllä uimapuvut ja pyyhkeet eivät olleet matkassa ja niitä ei saanut keskuksesta lainattua, joten siirryimme iltapäivänokosille takaisin Oppdaliin suuntaavaan junaan klo 14.00. Takana seitsemän tuntia turistieloa Trondheimissa, sen enempää ei olisi tällä visiitillä jaksanutkaan... Mutta Trondheimiin voisi palata kyllä uudestaankin ajan kanssa!

Tunnisteet:

5. heinäkuuta 2010

Miniloma!

Palasimme mieheni kanssa juuri parin päivän minilomalta ja kyllä teki hyvää! Alla tunnelmia Oppdalin rautatieasemalta aamulla klo 5.00. Lisää lomatunnelmia tulossa lähiaikoina... :) 
(Testasin siis alla olevaan postaukseen ajastusta ja hyvin näköjään toimi! Kone sai olla edes tuon pari päivää kiinni ja kotona...)

Tunnisteet:

Oivalluksia

Ei aina tarvitse vetää täysillä! Olen tämän ehkä joskus aikaisemminkin oivaltanut mutta näinkin yksinkertainen asia tuppaa helposti unohtumaan.

Tunsin koko viime viikon pientä syyllisyydentuntoa kun mietin mitä olin viikon aikana urheilullisesti saanut aikaan. Tiistaina surffailin lähiaallolla. Torstaina kokeilin ensimmäistä kertaa alamäkipyöräilyä. Lauantaina surffailin jälleen. Ja sunnuntaina jatkoin uraani alamäkipyöräilijänä. Väliaikoina nautin lähinnä Norjan irtokarkkitarjonnasta ja internetin ihmeellisestä maailmasta. Parina tätä edeltävänä viikkona liikuttua tuli viitenä tai kuutena päivänä viikossa ja välillä kaksi-kolme kertaa päivässä.

Mistä siis aivan turha syyllisyydentunne tulikaan? Siinä vaiheessa kun jatkuva väsymys painaa päälle sekä kroppaa ja mieltä, ei varmasi ole pahaksi ottaa hieman rauhallisemmin. Muutenkin kuin vain yhtenä päivänä viikossa. Yritän muistaa tämän ensi kerralla...

Tunnisteet:

3. heinäkuuta 2010

Lillehammer päivässä

Omassa mielessäni Lillehammer on aina ollut yksi Norjan suurimmista kaupungeista. Vähän niin kuin Turku tai Tampere koti-Suomessa. Onhan siellä kilpailtu olympialaisten merkeissä ja Oslon lentokentältä (Gardemoen) kaupunkiin pääsee suoralla junayhteydellä. Asiaa tarkemmin tarkastellessa osoittautui kuitenkin että kaupungissahan on vain vajaa 30,000 asukasta. Ja kaupunkien suuruusjärjestyksessä Lillehammer sijoittuu vasta 30. hujakoille. Eli ei se sittenkään ole mikään ihan kovin suuri metropoli.

Lillehammer valikoitui päiväretken kohteeksi osittain lähellä sijaitsevan Hafjellin  alamäkipyöräilykeskuksen vuoksi, osittain täältä Sjoalta käsin kätevän ja lyhyehkön kahdeksankymmenen kilometrin ajomatkan takia.

Lillehammerissa on perinteisesti tullut käytyä joko kavereita moikkaamassa tai elokuvissa. Tällä kertaa päätimme kuitenkin kiertää myös muutamia Lillehammerin nähtävyyksiä ja nauttia kesäpäivän tunnelmista kaupungin keskustassa ja rannalla. Emme kuitenkaan olleet mitään kovin hyviä turisteja, muutamassa kohteessa tuli käytyä ulkopuolella mutta sisälle asti emme päässeet.

Kierros alkoi Lillehammerin olympialaisten keskuspaikasta "Olympia Parkenista". Aurinkoisista maisemista oli niin mukava nauttia mäkitornien juurella että emme raaskineet siirtyä sisätiloihin varsinaiseen olympialaismuseoon. Sadan kruunun eli noin kahdentoista euron pääsymaksu ei olisi tosin kukkaroa pahemmin keventänyt. Lisätietoja Olympia Parkenista: www.olympiaparken.no.

Päätimme jatkaa auringosta nauttimista Lillehammerin keskusta kaduilla. Lillehammer on juuri mukavan kokoinen, autolla kaupungissa ei oikeastaan tee mitään koska kävellen tai pyörällä pääsee helposti paikasta paikkaan. Ja lähialueisiin Hafjelliin ja Hunderfosseniin kulkevat kaupungin kesäbussit useamman kerran päivässä.

Lillehammerin pääkatu on rauhoitettu täysin jalankulkijoille ja kesäisen iltapäivänä katu kuhisi elämää. Paikalliset ystävämme ovat aina valitelleet Norjan ympärivuotisen kahvilakulttuurin puutetta. Kesäaikaan terassit ja pikkukahvilat kuitenkin houkuttelevat janoista ohikulkijaa!



Jos kaupunkiin haluaa tutustua pyörällä, omaa fillaria ei tarvitse kuljettaa mukana. Pääkadun varrelta pyöränvuokraus onnistuu edullisesti.

Siinä vaiheessa kun kaupungin kuhina alkoi käymään hermoille, rannalle ei onneksi ollut pitkä matka! 
Eli kaiken kaikkiaan leppoisa päivä. Jos Lillehammerin varsinaiset nähtävyydet ja aktiviteetit kiinnostavat kannattaa tsekata Lillehammerin matkailusivut

Tunnisteet: ,