Kalinita!

Ellei tuo nyt aivan väärin mennyt niin toivotin teille juuri hyvää iltaa kreikkalaisittain! Nyt tiedossa vain pikainen päivitys ilman kuvia; saavuimme keskiviikkoiltana Kreikkaan, ystävämme olivat vastassa Ateenan lentokentällä ja neljän tunnin ajomatkan päätteeksi löysimme itsemme pienestä Rodavgin kylästä Artan lähistöltä. Ei voi muuta sanoa kuin että ihanaa kun tuhkapilvi katosi lentojen tieltä, ihanaa että sain viime hetken lennot ja ihanaa että päätin lähteä mukaan matkaan mieheni seuraksi! Paikallisten oppaidemme johdolla olemme nauttineet kreikkalaisesta ruuasta, juomasta, kiireettömästä elämänmenosta ja tänään myös melonnasta. Nettiin pääsy on hieman niin ja näin, Rodavgin kylässä nettiä ei löydy, joten kuulumisia kuvien kanssa ensi viikon aikana tai viimeistään siinä vaiheessa kun palaan takaisin Sloveniaan.

Pikkukylän elämää, otos kaksi

Tämä kevät alkaa meidän osalta olla Sloveniassa ohi. Vajaa viikko on enää jäljellä ennen kuin lähdemme kohti  Kreikkaa ja sieltä suoraan Italiaan. Omissa suunnitelmissani oli mahdollisesti myös visiitti Englantiin ensi viikolla, mutta saa nähdä onko Eyjafjalla-tulivuori Islannissa päättänyt toisin.

Yleensä on aina ihanaa jatkaa matkaa. Nähdä ja kokea uusia paikkoja ja palata vanhoihin suosikkeihin. Tällä kertaa en vaan millään  haluaisi lähteä! Kesän merkit alkavat olla jo ilmassa ja elämä on asettunut mukavasti uomilleen mukailemaan pikkukylän elämänrytmiä.

Makuuhuoneemme ikkunoista on suora näköyhteys naapurimme navettaan. Aamut alkavatkin kukkojen kiekunan sijasta lehmien kuorolaululla. Ja navettakissojen touhua on aina mukava seurata. Jotain katsottavaahan sitä on oltava kun emme omista televisiota... Mieheni kyllä haaveilee kolmen metrin satelliittilautasesta ja "premier league" jalkapallon seuraamisesta kotisohvalta käsin.

Lehmien lisäksi varsinkin vierailijat herättää kylän kirkonkellot. Itse olemme siihen aika lailla jo tottuneita. Kellojen soitto alkaa auringon noustessa ja päättyy auringon laskiessa. Tasatunnein soittoa on hieman enemmän, aina viidentoista minuutin välein ei-tasatunnein hieman vähemmän.

Viikon ruokalistan kohokohdan tarjoaa kala-auto. Konsepti on sama kuin jäätelöautossa, musiikkina tosin raikuu Slovenialainen kansanmusiikki hieman kovemmilla desibeleillä kuin kotimaisten jätskiautojen tunnuslaulu. Tuoretta kalaa ei paikallisten ruokakauppojen tiskeiltä löydy, joten jos  olet täällä suunnalla (melonta)matkalla, kannattaa varata käteistä matkaan tiistai iltapäivisin. Kala-auto matkaa koko laakson läpi ainakin Most na Socista Boveciin asti. Kala-autosta lisää tiistaina jos olemme näissä maisemissa ja muistan ottaa kameran mukaan ostoksille.

Kylän koirat ulkoilevat pitkälti omatoimisesti ja juostessani aamulenkkiä tulevat pikaisesti tervehtimään. Olenkin onnistunut "kesyttämään" ne ujoimmatkin yksilöt. Kuka niitä rapsuttelee meidän ollessa poissa?

Ja kylän tämänhetkinen puheenaihe: Matejn aasi on raskaana! Siksipä aasi on tuotu Piedron talleille synnytystä odottamaan. Vaikuttaa siltä että tämä aasi edelleenkin mieluummin kirmailisi pitkin vuoristoniittyjä. Kovasti pidän peukkuja pystyssä että synnytys tapahtuisi ennen meidän lähtöä!

Aiheesta voisi vielä jatkaa vaikka kuinka ja paljon - vähemmän eläinpainotteisestikin. Jätetään kuitenkin seuraavaan kertaan. Ja Pikkukylän elämän ensimmäinen otos viime syksyltä löytyy täältä.

Vuosi numero kaksi

Jossain vaiheessa huomasin että töistä - ja Suomesta lähdön vuosipäivä oli mennyt ohitse aivan huomaamatta. Sapattivuosi, jos tätä siksi voisi kutsua, on siis hieman venähtänyt, vai pitäisikö sanoa että alkamassa on sapattivuosi numero kaksi. Sapattivuosi tosin ei taida olla aivan oikea termi tähän tarkoitukseen, päivät kun kuluvat freelancer-töitä tehdessä melonnan ja muun urheilun lomassa. Koko ajan tosin taka-alalla mielessä on että mihinköhän sitä seuraavaksi asettuisi, välillä kutsuvat Devonin surffiaallot ja joet (ja nummet, ponit, vihanneslaatikot...), välillä tekisi mieli palata takaisin Suomeen ja toisinaan taas haaveena ovat Keski-Eurooppa ja Alpit. Kesäksi olisi kuitenkin tarkoitus palata Norjaan jos en sitä ennen päädy toimistotöihin, ja jatkaa syksyllä asian pohtimista.

Blogin päivittely jatkuu samaan vanhaan malliin, ehkä kuitenkin hieman harvemmin nyt kun on kierros kaksi meneillään. Tuntuu jotenkin siltä että sitä vaan toistelee samoja vanhoja asioita kuin viime keväänäkin. Jotain uuttakin on tosin luvassa Kreikan reissun muodossa, Korsikan matka taas jäi tekemättä miehen kärsiessä polvivammasta.

Slovenian kevät otti hieman takapakkia viimeisen parin päivän aikana ja viime yönä lumisade ulottui melkein laakson pohjalle asti. Alla kuitenkin muutama kuva aamun melonnoista Soca-joen Otona-osuudelta. Tai oikeastaan juuri ennen melontaa ja juuri ennen melonnan lopettamista... Malleina Deb ja Aisling.