Minun Osloni
Aikaisemmin käsittelyssä oli "Minun Helsinkini" ja nyt uuden kotimaani pääkaupunki Oslo. Vaikka olenkin käynyt Norjassa vuosittain melkein kymmenen vuoden ajan, olen aikaisemmin aina painanut Oslon kohdalla kaasua ja kadonnut vauhdilla vuorien keskelle. Nyt oli kuitenkin aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja tutustua pääkaupungin vilinään.
Jos jätetään rautatieaseman edustalla viihtyvät narkkarit ja huumekauppiaat huomioimatta, Oslo oli erittäin positiivinen yllätys! Tekemistä ja nähtävää riitti niin että emme viikonlopussa ehtineet mieheni kanssa tehdä kaikkea sitä mitä olisimme halunneet. Toki sunnuntain puolimaraton vei melkein puolet viikonlopusta. Ja aiheeseen liittyen, vaikka kommenteissa tästä onkin keskusteltu: kyllä, selvisin juoksusta ja aikaa kertyi 2h13min ja risat. Maalissa oli aika lailla voittajaolo vaikka nyt jo on sellainen kutina että pian pitää päästä parantamaan aikaa!
Tutustuimme kaupunkiin "Oslo pass" turistikorttien voimin. Kortin voimassaoloaikana voi muun muassa reissata mielin määrin Oslon liikennevälineissä, vierailla ilmaiseksi oikeastaan kaikissa museoissa, osallistua kaupunkikävelyihin ja parkkeerata ilmaiseksi tietyillä parkkipaikoilla. Keskustassa liikkuminen on liikuntarajoitteisellekin (=mieheni, kävelee edelleen sauvojen kera) helppoa sillä ratikka-, metro- ja bussiyhteydet ovat erinomaiset. Lisäksi ainakin bussissa ja ratikoissa ilmoitetaan aina seuraavan pysäkin nimi, joten kartan kanssa on helppo suunnistaa ei niin tuttuihin paikkoihin.
Ja sitten muutamia henkilökohtaisia Oslo-suosikkejani. "Hop on - Hop off" purjelaiva joka tosin kulkee ilman purjeita. Pysähtymispaikat ovat oopperatalolla, kaupungintalolla ja Bygdøy:lla. Ihanan leppoisa tapa nähdä Osloa vesiltä käsin. Ja auringon paistaessa olisi varmasti vielä ihanampi kokemus kuin kylmän tuulen tuivertaessa ja viltteihin kääriytyneenä...
Voivatko patsaat olla mielenkiintoisia ja koskettavia (ei kirjaimellisesti)? Kyllä! Mieleni sai muuttumaan Vigelandsparkenissa olevat Gustav Vigelandin pronssi-, graniitti- ja rautapatsaat. Melkein graniitti herää henkiin... Nyt ymmärrän miksi tämä on yksi Oslon suosituimpia nähtävyyksiä.
Suuria majesteettisia puistoalueita lukuun ottamatta Oslossa oli jotain samaa kuin Helsingissä, arkkitehtuurisesti ainakin.
Tunnisteet: Turistina Norjassa