Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Destination Unknown

28. syyskuuta 2010

Minun Osloni

Aikaisemmin käsittelyssä oli "Minun Helsinkini" ja nyt uuden kotimaani pääkaupunki Oslo. Vaikka olenkin käynyt Norjassa vuosittain melkein kymmenen vuoden ajan, olen aikaisemmin aina painanut Oslon kohdalla kaasua ja kadonnut vauhdilla vuorien keskelle. Nyt oli kuitenkin aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja tutustua pääkaupungin vilinään.


Jos jätetään rautatieaseman edustalla viihtyvät narkkarit ja huumekauppiaat huomioimatta, Oslo oli erittäin positiivinen yllätys! Tekemistä ja nähtävää riitti niin että emme viikonlopussa ehtineet mieheni kanssa tehdä kaikkea sitä mitä olisimme halunneet. Toki sunnuntain puolimaraton vei melkein puolet viikonlopusta. Ja aiheeseen liittyen, vaikka kommenteissa tästä onkin keskusteltu: kyllä, selvisin juoksusta ja aikaa kertyi 2h13min ja risat. Maalissa oli aika lailla voittajaolo vaikka nyt jo on sellainen kutina että pian pitää päästä parantamaan aikaa!

Tutustuimme kaupunkiin "Oslo pass" turistikorttien voimin. Kortin voimassaoloaikana voi muun muassa reissata mielin määrin Oslon liikennevälineissä, vierailla ilmaiseksi oikeastaan kaikissa museoissa, osallistua kaupunkikävelyihin ja parkkeerata ilmaiseksi tietyillä parkkipaikoilla. Keskustassa liikkuminen on liikuntarajoitteisellekin (=mieheni, kävelee edelleen sauvojen kera) helppoa sillä ratikka-, metro- ja bussiyhteydet ovat erinomaiset. Lisäksi ainakin bussissa ja ratikoissa ilmoitetaan aina seuraavan pysäkin nimi, joten kartan kanssa on helppo suunnistaa ei niin tuttuihin paikkoihin.


Ja sitten muutamia henkilökohtaisia Oslo-suosikkejani. "Hop on - Hop off" purjelaiva joka tosin kulkee ilman purjeita. Pysähtymispaikat ovat oopperatalolla, kaupungintalolla ja Bygdøy:lla. Ihanan leppoisa tapa nähdä Osloa vesiltä käsin. Ja auringon paistaessa olisi varmasti vielä ihanampi kokemus kuin kylmän tuulen tuivertaessa ja viltteihin kääriytyneenä...


Voivatko patsaat olla mielenkiintoisia ja koskettavia (ei kirjaimellisesti)? Kyllä! Mieleni sai muuttumaan Vigelandsparkenissa olevat Gustav Vigelandin pronssi-, graniitti- ja rautapatsaat. Melkein graniitti herää henkiin... Nyt ymmärrän miksi tämä on yksi Oslon suosituimpia nähtävyyksiä.


Suuria majesteettisia puistoalueita lukuun ottamatta Oslossa oli jotain samaa kuin Helsingissä, arkkitehtuurisesti ainakin.

Lisäksi vierailimme tosi pikaisesti Kontiki- ja Fram-museoissa. Näihin palaamme vielä uudestaan ajan kanssa. Molemmat museot kertovat hurjia tarinoita aikansa seikkailijoista, niin napapiirien valloittajista kuin Tyynellämerellä puulautalla purjehtivista retkeilijöistä. 

Ja vielä loppuun sana hintatasosta. Yhteen sanaan tiivistettynä = kallista. Toki Oslostakin varmasti matkailija löytää hyviä diilejä, mutta varsinkin ulkona syöminen ja juominen maksaa. Näin esimerkkinä intialaisessa ravintolassa kahden hengen pääruuat, kaksi olutta ja yksi annos naan-leipää kevensivät kukkaroa noin kahdeksallakymmenellä eurolla. Auts. 

Tunnisteet:

26. syyskuuta 2010

Tästä se alkaa

Ihan kohta. Sunnuntailenkki... 



Tunnisteet:

23. syyskuuta 2010

Reissunaisen juustokakku

Kaksi syytä tähän postaukseen:
  1. Tämä oli niin hyvää että tästä piti tehdä postaus jo kesällä vaikka kamerasta loppuikin akku ja en saanut otettua kakusta edes kuvaa
  2. Huomenna suuntana on OSLO ja vielä ehdin kyselemään siellä aikaa viettäneiltä että missä sitä kannattaisi oikein käydä ja mitä kannattaisi nähdä ja maistella? Oslossa meneekin sitten koko viikonloppu, pitäkäähän sunnuntaina peukkuja että yksi nimeltä mainitsematon suomalaisrouva selviäisi puolimaratonista! 
Aiheena on siis reissunaisen, tai miksi ei miehen, helppo ja herkullinen juustokakku ilman uunia. Kärsin uunin puutteesta oikeastaan koko viime vuoden, vaikka nyt kun sellainen kotoa löytyy niin ei sitä kovin usein tule käytettyä. Mutta kakku on joka tapauksessa täydellinen reissaajille joilta kuitenkin löytyy jonkin sortin jauhopeukaloa. Resepti  löytyi Lunni leipoo blogista. 



Pohja:
125 g Digestivejä
75 g voita/margariinia

Murskaa keksit ja sekoita voisulaan. Levitä seos tiiviisti vuoan pohjalle (20-25 cm) ja laita jääkaappiin odottamaan. 

Täyte:
300 g Philadelphia-sulatejuustoa
1 rkl sitruunan mehua
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
250 ml kuohukermaa

Vaahdota kerma. Sekoita keskenään tuorejuusto, sokerit ja sitruunan mehu. Kääntele kermavaahto tuorejuustoseokseen varovaisesti. Kun seos on tasaista, kaada se vuokaan. Anna kovettua jääkaapissa mielellään yön yli (käytännössä meillä kakku taisi kestää kaapissa tunnin...)

Päälle:
1/2 litraa tuoreita mansikoita/muita tuoreita marjoja

Koristele kakku juuri ennen tarjoamista marjoilla. Meillä kakku meni hetkessä viiden hengen suihin, suurempikin kakku olisi kelvannut! 

Kuva: täältä

Tunnisteet: ,

19. syyskuuta 2010

Fiiliksiä puukenkien maasta

Voiko tämän Hollantimaisempaa näkymää olla? No ehkä kyllä, jos tähän saisi vielä mahdutettua muutamat tulppaanit, puukengät ja gouda-kimpaleen. Kuva Leidenistä Amsterdamin kupeesta.


Työntäyteinen työviikko Hollannissa (ja Belgiassa) on takanapäin ja ei ole kyllä mitään niin hyvää fiilistä kuin olla taas kotona! Aurinkoinen & laiska sunnuntaiaamu teekupin kera keittiönpöydän ääressä, katsellen läheisellä niityllä metsänrajassa liikkuvaa kaurista. Aaah! Reissuelämä on ihanaa mutta kotiinpaluu työmatkoilta sitäkin ihanampaa. Ainakin näin yhden työreissun tehneen kokemuksella.


Ja sitten Hollannista. Kaunis maa. Mutta niin kovin tasainen. Oikeastaan aivan liian tasainen minun makuuni. Itse asiassa tunsin pientä kasvavaa ahdistusta ajellessamme ristiin rastiin maan eteläisimmästä nurkasta läntisemmille alueille ja maisemien toistuessa samanlaisina kerta toisensa jälkeen. Mutta jos jätetään tämä pieni ahdistus huomioimatta niin monta hyvää ja kaunista asiaakin Hollannista löytyi joita Norjassa ollessani taas kaipaan.

Olen aikaisemmin käynyt Hollannissa vain kerran, vuosia sitten tyttöporukalla Amsterdamissa, ollessani Pariisissa työharjoittelussa. Tällä kertaa sain maasta aivan erilaisen kuvan kuin punaisten lyhtyjen kaupungissa vieraillessani. Hollantihan on täynnä pieniä ja kauniita, vilkkaita, polkupyörien täyttämiä ja kanaalien halkomia kaupunkeja! Kahvilat ja baarit kuhisevat arki-iltaisinkin elämää, ja tämä onkin se osa jota eniten Norjassa ikävöin. Onhan tässä meidänkin lähistöllä ravintoloita ja baareja, mutta niissä käydään lähinnä erikoistilaisuuksien yhteyksissä tai palkkapäivänä. Näin kärjistettynä. 

Vaikka päivät olivat pitkältikin täynnä tapaamisia, ehdinpä välillä istumaan rauhassa kahvilaan ja tarkkailemaan paikkalista elämänmenoa. Yhdelle illalla sain sovittua myös Leidenissä asuvan kaverin kanssa treffit, ja huristelin sen jälkeen yön myöhäisimmällä junalla kohti maan toista kolkkaa ja seuraavaa hotellia. Teki hyvää irtautua hetkeksi työmoodista ja miettiä ihan muita asioita.

Vaikutuksen tekivät myös kauppojen ja torien juustotiskit. En ole vielä nähnyt yhtään juustotiskiä Norjassa, onko niitä olemassa?! Tuliaisiksi kotiin lähtikin mukaan kunnon kasa erilaisia ihanasti tuoksahtavia hollantilaisjuustoja. Nam! 

Nyt on taas arki edessä ihan normaalin tapaan toimistossa. Uudessa työssä uuden oppimista riittää, ja en muistanutkaan kuinka rankkaa ihan vaan toimistossa istuminen onkaan! Varsinkin kun informaatiotulva pieneen aivokoppaani on jatkuva ja valtava. Mutta eiköhän se tästä, aikaisin pää vaan tyynyyn ja huomenna herätyskello herättelee mukavasti klo 6:00...

Tunnisteet: ,

17. syyskuuta 2010

Fillareiden valtakunta

Löysin pyöräilijöiden taivaan! Jos siis haluaa viilettää pitkin katuja kaupunkipyörällä ja unohtaa ylä- ja alamäkien olemassaolon. Pyöräilijöiden elämä onkin tehty Hollannissa helpoksi. Esimerkiksi "parkkipaikkoja" riittää. Alla kuvaa Leidenin (Amsterdamin kupeessa) juna-asemalta. Ja tässä vain murto-osa fillaroitsijoiden parkkeeraamismahdollisuuksista.

Fillareita löytyy kaikissa väreissä. Maastopyörät tosin loistavat poissaolollaan. 


Ja suurimmassa osassa pyöriä näyttää olevan koppa. Koppiakin löytyy erilaisissa väreissä ja malleissa. Tuo alempi puinen kelpaisi minullekin... 





Liikennettä tahdittaa pyöräilijöiden omat liikennevalot. Ja autoilijat huomioivat kaksipyöräiset kiitettävästi ilman valojakin. 


Pääsin itsekin huristelemaan fillarilla ympäri kaupunkia ystävän kämppiksen lainapyörällä. Voi kun kotoinen työmatkani Norjassakin olisi sen verran lyhyt että pyörällä pääsisi töihin asti. Mutta 60 kilometriä suuntaansa on hieman liikaa treeniä päivittäin ainakin minulle!

Tunnisteet:

14. syyskuuta 2010

New York, New York

"Hotel New York is a tribute to all the travellers of the past, present and the future." 



"A memory of the departure of thousands of emigrants, full of hope and anticipation, who set sail to their new homeland."



"In Hotel New York, on the banks of the River Meuse, guests are the centre of the attention."


Harhaanjohtavasta otsikosta huolimatta en ole New Yorkissa. Ikävä kyllä. Sen sijaan löysin itseni Hotelli New Yorkista, Hollannin Rotterdamista. Satamakaupungin karujen maisemien keskellä ja jo ensimmäisen työmatkaviikon aikana ketjuhotelleihin väsähtäneelle reissaajalle hotelli oli erinomainen piristys. Yksilöllinen, täynnä tunnelmaa ja erikoisia yksityiskohtia. 

Hotellin vilkas ravintola on paikallistenkin suosiossa. Ja samaa ruokalistaa ei varmasti löydy naapurikaupungin "hotelli New Yorkista". 


Jokainen huone on erilainen ja huoneet ovat ISOJA! Kummasti tavaratkin levittäytyvät matkalaukusta isommalle alueella tilan kasvaessa... Ja yhdelle henkilölle kaksi isoa sänkyä ovat enemmän kuin riittävästi. 


Näyttää kivalta juu, käytännöllisyyden kanssa on ehkä vähän niin ja näin. Mutta tämän huoneen tunnemaan nämäkin sopivat kuin nenä nassuun. 

Tiedätkö mistä sänkysi, patjasi, peittosi ja tyynysi tulevat? Minäpä tiedän! :) Ja tyynyjä on on mistä valita. Minä valitsin sen pienen ja pehmeän. 

Yöpöytä joka toimii samalla laatikostona. 


Lisäpisteet hotellille lähtevät ilmaisesta netistä. Hollannissa näyttää nimittäin olevan käytäntönä se että langattomasta joutuu maksamaan. Omasta mielestäni langattoman pitäisi hotelleissa kuulua jokamiehen oikeuksiin. Saa nähdä kuinka kauan vielä menee siinä että hotellipomotkin tämän tajuavat. Rotterdamiin voisin kyllä tulla uudestaankin, ihan vain Hotelli New Yorkin takia. Täytyy tosin tunnustaa, muuta en kaupungista hotellin lisäksi oikeastaan nähnytkään... 

Tunnisteet: ,

11. syyskuuta 2010

Haasteita


Oslon maraton-viikonloppu lähestyy. Asia ei olisi vielä muutama päivä sitten millään lailla vaikuttanut elämääni mutta uudella työpaikallani asia ilmaistiin näin. "Niin, me olemme porukalla lähdössä juoksemaan puolimaratonia. Sinä voisit lähteä mukaan. Se olisi vähän niin kuin tulikoe selviätkö sinä täällä!" Mitä tuohon voi muuta sanoa kuin että kyllähän minä lähden... Mutta vähän he tiesivät että edellisellä työpaikalla minulle kävi vähän samalla lailla, joten puolimaraton on jo juostu, ja kahteen kertaan. Hi hii! Vaikka säännöllinen lenkkeily ei ole viime aikoina ollut ohjelmassa niin kyllä tuosta aina selviää, vaikka pikakävellen jos ei muuten. Omasta tiimistäni ei muuten kukaan ole lähdössä mukaan. Mutta he olivat samaa mieltä siitä että kyllä sinä Satu menet. Alla olevat kuvat ovat Eclipse Photographyn kuvia alkutalven "Tough Ten" juoksutapahtumasta missä kävimme pyörähtämässä. Reitti oli nimensä mukaisesti "tough"! Vaikka maalia lähestyessä jo hymyilyttikin kannustusjoukon (jotka olivat itse saapuneet maaliin noin 20 minuuttia ennen minua) kannustukset.



Tunnisteet: ,

8. syyskuuta 2010

Elämä aikataulujen mukaan

Elämä muuttui sitten kertaheitolla! Ei hitaasti alkavia aamuja teekupposen ja blogimaailmassa surffailun kera. Ei melontareissuja silloin kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tai päiväunia sohvan nurkassa silloin kun siltä tuntuu. Mutta ei voi valittaa, työt ovat alkaneet vauhdilla ja heti ensimmäisestä päivästä lähtien töissä on ollut sellainen mukavan kotoisa fiilis. Paljon on uuden oppimista ja haasteita edessä, mutta nyt lähden niitä kohti ainakin erittäin hyvillä mielin! Ja tuosta ensimmäisestä päivästä puheen ollen, ihan hyvä että en liikaa panikoinut ja hermoillut työpaikalla sillä ajomatkalla töihin tajusin että niin, rva Rexona ja hra Tommy Girl taisivat unohtua aamukiireiden keskellä. Hih... No mies ainakin illalla vakuutti että tuoksu oli neutraali meidän pienessä keittiössä myös siinä vaiheessa kun minä saavuin sisään.


Päivittäiset aikataulut ovat alkaneet jo heti ensimmäisen viikon aikana muotoutua rutiineiksi. Herätys on aamulla klo 6:00. Tähän totuin nopeasti, tänään heräsin jo automaattisesti juuri ennen kellon soittoa, alla kolme päivää töitä. Töistä kotiin klo 18:00 ja päivällinen jonka mies on kokannut valmiiksi (tähänkin voisi tottua...). Ja siinä se sitten onkin. Normaalisti tekisimme mieheni kanssa illalla yhdessä jotain urheilullista, mutta eihän potilas voi. Joten olemme sen sijaan käyneet seikkailemassa lähimaastossa, välillä autolla vähän pidemmällä ja välillä sen verran lähellä että kainalosauvainenkin selviää maaliin keppiensä kanssa. Yllä oleva kuva onkin eiliseltä ajoreissulta aivan tästä läheltä, vuoren "laelta". Maisemissa ei ainakaan ole valittamista! :) 

Pitkien päivien päälle blogipäivityksiä ei tule enää ihan päivittäin. Tai joka toinen päivä. Yritän ehtiä pyöriä nettimaailmassa kuitenkin suhteelliseen tiiviiseen tahtiin. Ja käydä lukemassa vähän muidenkin kuulumisia!

Tunnisteet: ,

5. syyskuuta 2010

Syksyinen viikonloppu norjalaisittain

Tämän kirjoituksen otsikko voisi (jälleen kerran) olla "parasta Norjassa". Helsingissä asuessani ajoin usein viikonloppuina reilut viisisataa kilometriä, suuntaansa, päästäkseni melomaan hyvään freestyle-harjoituspaikkaan Lieksan läheisyyteen. Vähimmilläänkin ajoa Kotkan suunnan "ei niin kovin hyviin" melontapaikkoihin tuli melkein 150km. Nyt meiltä on alle satanen matkaa Sjoalle, josta löytyy jo useitakin melontavaihtoehtoja. Maailmanluokan koskia. Ja niinkään kauaksi ei välttämättä tarvitse matkustaa. 

Miten hyvältä tuntuikaan olla taas kajakissa viime viikkojen ajourakan ja muuttamisen jälkeen, ja nauttia syksyisestä ilta-auringosta vesiltä käsin. Potilaan, eli mieheni ulkoiluttaminen oli myös tärkeää jo hänen henkisen hyvinvoinnin kannalta. Iloisista ilmeistä voi jo päätellä sen että kajakissa hän tuntee itsensä normaaliksi, eli ei polvileikkauksesta toipuvaksi potilaaksi... :) 



Ja mistä tietää syksyn tulleen Norjassa? Lampaat tuodaan takaisin kesälaitumilta. Pistäydyimme ystäviemme luona aivan naapurissamme kotimatkallamme ja jäimme jumiin pihaan lammaslauman ja traktorin saapuessa omaa tahtiaan tietä pitkin. Itse ainakin pidän enemmän lammasmaisista tieblokeista kuin autojen luomista ruuhkista.

Matkamme aikana postimies oli muuten tuonut Sjoalle mukavan makean yllätyksen. Liisa oli lähettänyt meille ISON kasan karkkia ja saanut puolestaan täältä Norjasta Suomeen makeisia. Karkkikasasta ei nyt tullut kuvaa, sen tuhoaminen aloitettiin saman tien, osa laitettiin kaappiin piiloon ja suomalaiselle ystävällekin raaskittiin lahjoittaa pussi ja kaksi. Huomenna alkavat uudet työt, aika jännä palata työelämään puolentoista vuoden vapaan matkapainotteisen freelance-elämän jälkeen! 

Tunnisteet: ,

3. syyskuuta 2010

Passi ja sen puute

Passin tarpeellisuuden, silloinkin kun ei matkusta, ymmärtää silloin kun sitä ei ole. Saapuessani Norjaan muutama päivä sitten jätin passini Intian suurlähetystöön viisumikäsittelyä varten. Samalla reissulla kävin myös Suomen suurlähetystössä tekemässä anomuksen passille nro kaksi, jota voin käyttää työmatkoilla aina silloin kun passini viettää aikaa milloin missäkin suurlähetystössä. Tämänhetkinen tilanne siis on se että minulla on hallussa nolla passia, ensi viikolla toivottavasti yksi passi ja lähitulevaisuudessa (toivottavasti) kaksi passia.


Ja sitten siitä passin tarpeellisuudesta. Suunnitelmanani oli eilen tehokkaasti hoitaa pois alta kaikki byrokraattiset kuviot. Norjaan rekisteröityminen ja muuttoilmoitus, pankkitili, puhelin, ehkä jopa tarpeelliset vakuutukset. Minulla on jo entuudestaan norjalainen sosiaaliturvatunnus joten luulin lomakkeiden täyttämisen ja jättämisen olevan pelkkä muodollisuus. Niin se olisi kai ollutkin jos minulla olisi ollut passi. Mutta kun ei ollut. Ja ajokorttia ei kelvannut. Tulos: ei rekisteröitymistä tai muuttoilmoitusta. Ei pankkitiliä. Ei puhelinta. Ei vakuutusta. Ja yksi erittäin turhautunut ja ärtyisä suomalaisrouva! Suomesta tuleva uusi passi saapuu ehkä keskiviikkona Osloon josta sen joudun ilmeisesti hakemaan. Niin että hei vaan työt, täytyy taas käydä Oslossa...

Ja tähän loppuun vielä hyvät viikonloput, on aika kääntää nokka kohti melontakeskusta missä vietimme kesän, hakea sieltä omaisuutemme uuteen kotiin, käydä vähän melomassa ja tervehtimässä ystäviämme ennen kuin työni alkavat maanantaina. Jännää!

Kuva: Yle

Tunnisteet:

2. syyskuuta 2010

Norjan kielen tarpeellisuudesta...

Teenpä heti alkuunsa selväksi että tarkoituksena ei ole tässä postauksessa ottaa kantaa uskonnollisiin asioihin (ks. Russelin teekannu). Sen sijaan törmätessäni alla olevaan sarjakuvaan sain tervetulleet naurut tuskaisen muuttolaatikoiden purkamisen keskellä. Enjoy! Meikäläinen jatkaa vielä vähän tätä järjestelyä... 

Tunnisteet:

Oma koti...

Oma koti kullan kallis! Kello lähenee puoltayötä, pakettiauto on vihdoin tyhjennetty kuormastaan, sänky on kasattu, erittäin myöhäinen illallinen on nautittu ja ikävä kyllä kaaos on valtava! Mutta kyllä vain tuntuu hyvältä pitkästä aikaa ihan oikeasti asettautua aloilleen omaan pieneen mökkeröön joka on niin kovin kodikas jo nyt! Aloilleen asettautumista on tosin varmaankin monen asteista, reilun viikon ehdimme tässä olla kun lähden jo Hollantiin ja sen jälkeen melkein saman tien Intiaan Irlannin kautta.


Netti meillä näyttää muuten toimivan vähän niin ja näin. Saamme ihan luvan kanssa käyttää naapurissa asuvan vuokraemännän langatonta verkkoa mutta netin kaatuilun lisäksi en pysty lukemaan sähköposteja Applen oman meilin kautta ollenkaan. Gmailin nettiversion kautta tosin kyllä. Onko lukijoiden joukossa ketään Apple/tietokonevelhoja jotka tietäisivät mitä asialle voisi tehdä...? Nimimerkillä "laiska & väsynyt reissaaja" joka ei juuri nyt jaksa lähteä googlettamaan mahdollisia vaihtoehtoja ja vastauksia ongelmaan.

Ja tiedoksi - muutamat ovat kyselleet kuvia kämpästä ja niitä kyllä tulee. Mutta ei ihan vielä. Yritän saada tätä kaaosta ensin vähän järjestettyä ja ja muutaman huonekalunkin maalattua valkoiseksi. Saas nähdä mitä siitäkin tulee. Tähän voisi nimittäin lisätä nimimerkin "pensselit lentää kun pinna palaa" aikaisempien kokemusten perusteella. :)

EDIT: nettivelho kävi visiitillä, ongelma ei ole vielä ratkaistu mutta "hän miettii asiaa".

Tunnisteet: