Mutkia matkassa...

Tähän asti tapahtunutta: tämän talven lautailukausi tuli vihdoinkin avattua aurinkonpaisteessa Itävallan Hochfugenin rinteillä. Ikävä kyllä herra W:n pakun avaimet halusivat ilmeisesti kokea Hochfugenin after ski:n omistajien siirtyessä Rosenheimiin filmifestareille, joten nyt pakettiautomme seisoo ystäviemme pihassa tyhjän panttina. Me puolestamme lähdimme ajelemaan laina-autolla takaisin kohti Sloveniaa ja auton vara-avaimia. Onneksi matka ei ole suuntaansa kuin 3,5 tuntia... Ja meillähän ei ole kiire minnekään! :)

Rosenheimin melontafilmifestarit voitti ennalta-arvattavasti "Dream Result". Vaikka kovinkaan paljon ei ole viime aikoina tullut melontafilmejä katsottua, tämä oli ehdottomasti inspiraatioanaalinen. Musiikkivalinnat olivat myös erinomaiset, ei mitään perinteistä "grrrrrr vähän me ollaan kovia" karjuntaa. Mutta nyt nukkumaan, huomenna on aikainen herätys ja kokeillaan paremmalla onnella päästäänkö Pyhään Antoniin asti!

Keväisiä suunnitelmia

Vaikka tänään(kin) satoi kaatamalla vettä, kevään merkit alkavat jo vähitellen olla ilmassa näillä leveysasteilla. Kevään suunnitelmatkin alkavat vähitellen hahmottua. Tai ainakin niitä suunnitelmia alkaa olla jo sellaiset määrät että kaikkien suunnitelmien toteutuminen saattaa olla kyseenalaista. :) Ohjelmassa kuitenkin mahdollisesti:

• Rosenheimin melontafilmi-festarit! Tämä toteutuu varmasti, auto on jo melkein pakattuna. Rosenheimista matkaa jatkuu St. Antonin rinteisiin mistä pitäisi löytyä muutama suomesta saapunut ystävä. Ja St. Antonista matka jatkuu edelleen Dolomiittien rinteisiin ja laduille.
• Muutaman päivän visiitti Bohinjin laduille täällä Sloveniassa
• Melontareissun Korsikaan - jos vedenkorkeudet vain näyttävät hyviltä
• Ja  melontareissu Kreikkaan ystäviä tapaamaan
• Parin viikon matka Plattling-Augsburg suunnalle treenamaan freestyle-melontaa ystävien kanssa ja...
• ...mahdollisesti osallistuminen freestylemelonnan maailman-cup kisoihin touko-kesäkuussa
• Val Sesia River Contest ja Tagliamento Kayak Sprint - melontakisat toukokuussa
• Melkein kokonainen kuukausi Italian koskissa nauttien paikallisen keittiön antimista. Tulisi jo toukokuu... :) 

Ja sitten onkin jo kesäkuu ja aika siirtyä Norjaan. Kuten (tiukasta) aikataulusta huomaa, Suomen melontakilpailut jäävät tältä keväältä väliin. Ja samalla väliin jäävät myöskin freestylemelonnan EM-karsintakisat ja itse EM-kilpailut. Sen sijaan kesä tulee sujumaan samaan tahtiin kuin viime kesäkin, eli emännöiden Sjoa Kayak Camp:ia. Ja EM-kisojen sijasta suunnaksi tuleekin Voss ja Ekstremsport Veko! Jiihaa!

KUVA: TÄÄLTÄ

Kranjska Gora

Parin päivän visiittimme Kranjska Goraan ei alkanut lupaavasti. Pakettiautoon oli pakattuna mukaan hiihtovarusteet, uima-asut ja makuupussit. KG:ssä satoi taivaan täydeltä vettä ja hiihtoreitit eivät kartalla näyttäneet kovinkaan inspiroivilta. Ladulle oli kuitenkin lähdettävä, palkintona hiihtoretken päätteeksi odotti nimittäin visiitti paikalliseen kylpylään! Ja onneksi lähdimmekin, ei kulunut kauaa kun pilvet katosivat ja tilalle tuli sateenkaari auringon vielä jakaessa viimeisiä säteitään.

Kranjska Gora sijaitsee Slovenian aivan luoteisimmassa kulmassa, meiltä noin 80 kilometrin ajomatkan päässä. Se on varsinkin tunnettu talviurheilumahdollisuuksistaan ja paikallisessa rinteessä onkin pidetty alppihiihdon maailmancupin kilpailuja. Ja muutaman kilometrin päästä keskustasta sijaitsee Planica, jossa Suomenkin mäkimiehet hyppäävät maaliskuun MC-kisassa. Testasimme reissulla pakettiautomme talvileiriytymismahdollisuudet ja ainakin pienessä pakkasessa autossa tarkeni nukkua erittäin mukavasti. Roadtrippin' here we come!

Eilen hikoilimme vielä aurinkoisilla laduilla kevätkeleissä, kohtahan täällä pitää lähteä hiihtämään vain T-paidassa! Mukava yllätys löytyi Slovenian ja Italian rajalta - pieni Peltosen ja Rex:n myyntiin keskittyvä putiikki jota pyörittivät entiset Slovenian maajoukkuehiihtäjät. Sukset saatiin huollatettua pikkurahalla sillä aikaa kun istuskelimme pihalla aurinkotuoleissa ja joimme paikallista makeaa teetä. Palvelusta täysi kymppi!

Ja niille jotka pelkäävät että tämä blogi on muuttumassa täysin maastohiihto-blogiksi, rauhoittavana tietona se että huomenna suuntaamme kohti Rosenheimia ja melontafilmifestareita. Matkalla olisi tarkoitus tutustua muutamiin lähialueen hiihtokeskuksiin, ja tällä kertaa rinteisiin latujen sijasta. Joellekin olisi tarkoitus selvitä lähipäivinä... Katsotaan mitä sitä saa tunnit päivissä riittämään! :) 

Trikookateutta

Emme sittenkään olleet tänä aamuna ensimmäisenä "oman" Kaninin hiihtokeskuksemme hissijonossa. Uskaltauduin aamuaikaiseen sen verran peiton alta pois että tarkistin rinnetilanteen netistä ja tilanne olikin se että Kanin oli tänään kiinni! Samalla kun täällä laakson pohjalla on tullut kaatamalla vettä, 1-2 kilometrin korkeudessa on satanut lunta. Hiihtokeskuksen väen päivän ohjelmassa olikin lumikinosten räjäyttely rinteiden lähistöltä vähän turistiystävällisempään kuntoon. Mutta nou hätä! Pakkasimme autoon murtsikkahiihtovälineet ja käänsimme nokan kohti Italiaa ja Tarvision kylää. Tarvision ympäristöstä löytyy noin 60 kilometriä latuja ja maisemat ovat aivan sanoinkuvailemattomat! Suomesta poiketen maastohiihto ei ole ilmaista, vaan päivän latumaksu keventää lompakkoa kuudella eurolla.

Tarvisiosta löytyvät myös hyvät rinteet, joten loppuviikosta teemme alueelle varmasti uuden reissun sekä lumilautojen että suksien kera. Ja vielä niistä Suomi-Italia eroista. Vaikutti siltä että Italian laduilla pakolliseen hiihto-univormuun kuuluivat trikoot! Oli sitten ikä tai koko mikä tahansa. Trikoot jalassa vauhtikin olisi varmasti ihan eri kuin omien lökäpöksyjeni kanssa...? Tahtoo trikoot! 

Kovin on hiljaista...

Ja synkkää... Mutta samalla niin ihanan rauhallista!! Koko laakso on verhoutunut usvaan, vettä tulee taivaalta kuin Englannissa konsanaan ja parina ensimmäisenä päivänä emme nähneet kylässämme minkäänlaisia elonmerkkejä! Parintoistatunnin yöunet ovat olleet yhtä juhlaa, samoin sängyssä loikoilu ja leffojen katsominen peiton alla pitkälle iltapäivään asti. Huomenna auringon pitäisi tulla esille joten lähi-hiihtokeskuksemmekin on toivottavasti auki. Suunnitelmana olisi olla ensimmäisenä hissijonossa joten olisi ehkä ottaa herätyskello käyttöön pitkän tauon jälkeen... Ja jos joku innokas haluaa tulla purkamaan matkakassit, palkkana tiedossa ilmainen majoitus Casa Trnovossa! :)

Brrrrr!

Home sweet home eli Sloveniassa ollaan! Talo on ollut tyhjillään vajaat neljä kuukautta joten hieman taitaa kestää että pipon uskaltaa ottaa pois päästä. Alakerrassa lämpöä mättää "woodburner" eli kunnon puilla lämmitettävä kamiina, yläkerrassa lattialaattojen läpi lämpöä puskee lattialämmitys. Ihan vielä näiden vaikutukset eivät tosin tunnu joten lämpöä odotellessa on hyvä peiton alla nukkua pois matkaväsymystä ja flunssaa. Tuleville viikoille ohjelmaa riittää, on filmifestivaalia, freeride-laskukisoja (joihin ei ole tarkoitus itse osallistua), viikonloppuvisiitti Roomaan ja totta kai Keski-Euroopan hiihtokohteisiin tutustumista. Jee!!

Kuva: "I Feel Slovenia"

UK-Suomi-UK-Irlanti-Suomi-UK-??

"Kaamean pitkä tauko sun blogissa!" tuli kommenttina sähköpostilaatikkooni. Ja eipä suotta, hieman kiirettä on pitänyt ja samanaikaisesti mitään kovin kummaa ei ole tapahtunut. Joulun ja uuden vuoden Suomi-reissun jälkeen olen siis käynyt parikin kertaa rakkaassa kotimaassa, viettänyt pitkän viikonlopun Irlannissa ja nyt koko elämä on taas pakattu autoon takaluukkuun. Plus auton katolle, etupenkille, jalkotilaan... Mihin nyt vaan tavaraa mahtuu! Suuntana on manner-Eurooppa, sen tarkempaa suunnitelmaa ei oikeastaan ole mutta eiköhän me Sloveniaan päädytä ennemmin kuin myöhemmin.

Tammi-helmikuuhun on siis mahtunut...

Työnhakua! Puhelinhaastatteluiden lisäksi olen rampannut Suomessa siis haastatteluissa, ura toimistossa houkuttelee taas. Toisaalta nyt kun Englanti on jäämässä taakse ja Alppien lumiset maisemat kiiltelevät jo silmissä, kiire toimistoon ei ole niin kovin kova. Freelance-työtkin ovat taas hyvällä mallilla joten jos sitä vielä keskittyisi melontaan yhden kevät- ja kesäkauden!?

Pitkä viikonloppu Irlannissa. Palasin "toisen kotimaani" (Irlantilaisten mukaan) maisemiin hetkeksi tapaamaan ystäviä. Ja kun Irlannissa ollaan, viettämään aikaa pubeissa... Hieman alkoi houkuttelemaan muutto takaisin Dublinin hälinään missä vietin siis nelisen vuotta opiskellessani yliopistossa.

Fillarointia. Kylmä ja vähäiset vedet eivät ole kovin houkutelleet melomaan. Ja kun meloa voi koska vaan, sitä tulee hieman vaateliaammaksi melontaolosuhteiden kannalta. Turha sitä on kiviin vapaaehtoisesti törmäillä... :)

Seurueen pienin tarvitsi välillä hieman rohkaisua kukkulan laella...

Juoksemista. Kolmen viikon reissurupeaman jälkeen ei varmaan ollut kovin järkevää osallistua 10 mailin (noin 16 km) "Tough ten" juoksukilpailuun. Flunssaisena. Sarjassamme "järki hoi" tempauksia... Tapahtuma oli kuitenkin erittäin onnistunut, mieheni sprintatessa ystävineen edellä, minä hölkkäilin perässä jutellen kanssakilpailijoiden kanssa. Leppoisaa. Sitä yhtä piiiiiitkää ylämäkeä lukuun ottamatta. Mikä piti juosta kahdesti.

Ja nyt siis edessä on 1500 kilometriä ajomatkaa Etelä-Saksaan. Perhoset kutittelevat jo mahan pohjaa, muutaman kuukauden "paikalla olon" jälkeen on ihana vaihtaa maisemaa, nähdä matkan varrella ystäviä ja vaihtaa melontavarusteet hetkeksi suksiin. Jee!