Lontoo - WSM - Bath - Exeter...

Lontoon pikavisiitin jälkeen vierailumme tahti vaan kiihtyi. Lauantai aamusta ajoimme mieheni kotikaupunkiin Weston-Super-Mareen, mistä hyppäsimme minibussiin suuntana Bath ja paikallinen rugby-ottelu. Simon oli tosin unohtanut mainita että muut seurueen jäsenet olivat suosiolla jättäneet kauniimman sukupuolen edustajat kotiin, mutta mukavastihan tuo miehinen päivä & ilta sujui. Sunnuntai menikin sitten puoliksi nukkuessa, puoliksi sukulaisten luona vieraillessa.

Tänään siirryimme vihdoin hieman kauniimpiin maisemiin Devoniin, ja täällä Exeterin kautta pienen pieneen kylään nummien keskellä erään ystävämme luo. Jälleen kerran matkassa lainakoira, tällä kertaa nimeltään Loki.

Huomista innolla odottaen, suuntana Croyde, ja toivon mukaan pääsemme surffailemaan Atlantin aalloilla!

Wicked!

Mahtava ilta Lontoossa, jopa mieheni pysyi hereillä koko musiikalin läpi vaikka ei olekaan mikään kyseisten esitysten läheisin ystävä...

Lisätietoja show:sta: www.wickedthemusical.co.uk

Aurinkoa Lontoossa!

Jotenkin nämä autolla suoritetut matkat eivät koskaan suju aivan kommelluksitta. Tällä(kin) kertaa päätimme jättää lähdön viime tippaan, ja hylkäsimme alkuperäisen suunnitelman ajella Sloveniasta Milanoon ystävien luokse jo päivä ennen lähtöä. Sen sijaan päätimme ajaa Milanoon yön pimeinä tunteina. Sitä ennen piti tietenkin nukkua muutaman tunnin yöunet mutta jotenkin pakkaamisessa menee aina se oma aikansa, joten tälläkin kertaa lähdimme liikenteeseen yöllä yhden maissa, ilman nukkumista...

Kaikki pisteet Simonille, saavuimme kentälle ajoissa ja veimme auton hieman kauemmaksi "turvalliseen" ja halpaan parkkiin, meillä kun oli kajakit taas auton katolla niin niitä ei pahemmin uskalla lentokentän parkkiin jättää. Vaikka Fa.Ti.Ma parkkipaikka olikin netin kautta varattu jo etukäteen, yht'äkkiä auton hakeminen sovittuna päivänä ei onnistunutkaan. Siinä sitten ihmeteltiin klo 5.00 aamulla että mitäs nyt tehdään, varsinkin kun parkkipaikan henkilökunta oli mitä epäystävällisintä. Onneksi pienen ajelun tuloksena löytyi aivan mahtava pieni parkkipaikka missä palvelu pelasi. 

Eli Lontoossa ollaan, aurinko paistaa ja Hesperia London Victoria hotelli on mitä mainioin vaikka allas- ja saunaosasto ovatkin tällä hetkellä remontissa. Voihan... Pientä taisteluväsymystä on myös ilmassa joten päivä on mennyt mitä leppoisimmissa merkeissä. Päivänokoset, kuplivaa Covent Gardenissa katutaitelijoita seuratessa, ikkunashoppailua, päämäärätöntä vaellusta, piknik hotellihuoneessa Mark&Spencer eväillä, nyt taas nokosilla ja kohta lähdetään nauttimaan Musikaalista! Tai minä ainakin ajattelin nauttia, toivottavasti Simon pysyy hereillä... 

Huomenna aamulla on aikainen herätys ja matkaa jatkuu kohti Bath:iä ja paikallista rugby-peliä. Minibussi hakee kuulemma meidät virvokkeiden kera jo puolilta päivin joten taitaa tulla pitkä päivä! 

Tagliamento Kayak Sprint 2009

Viime viikot ovat olleet täynnä ihania vierailijoita, auringonpaistetta, melontaa, ja Tagliamento Kayak Sprint Italiassa. Siitä jo juttua Suomen freestylemaajoukkueen blogissa, katso lisää TÄÄLTÄ. 

Yöllä lähtö kohti Milanoa ja sieltä Lontooseen ja ympäri ja ämpäri Englantia. Eli vaikka pakkaaminen ei ole mielipuuhaani, pakko se on kai vaan yrittää saada kamat mahtumaan kasseihin. Argh. Mistä sitä tietää mitä tarvitsee elokuussa Norjassa??

Vuoren valloitusta

Jotenkin jäi kaivelemaan oma saamattomuus tuossa yhtenä aamuna lähteä ylös vuorelle, joten ystävieni suunnitellessa eilen aamuista reissua Kaninille, olin innoissani mukana. Ehkä aikaisessa aamuherätyksessä auttoi myös se, että tiesi suunnitelmissa olevan auringonottoa ja aamupalaa urheilullisen rehkimisen sijaan. Ylhäälle päästyämme seurasi kuitenkin hetken pettymys - ulkokahvila aurinkotuoleineen oli kiinni! 

Tyydyimme katselemaan auringossa kimaltelevia lumisia vuorenhuippuja sisätiloista käsin, kunnes törmäsimme hiihtokeskuksessa työskentelevään tuttuuni. Häneltä kuulimme kohtalaisen haikkauksen päässä olevasta isosta hyppyristä, jossa Slovenialainen laskuporukka oli parhaillaan filmaamassa. Saimme matkaamme makkaran ja siitä hyvin kiinnostuneen husky-koira Jacquesin, ja lähdimme tarpomaan ylös vuorta. Kuka vaelluskengissä, kuka skeittikengissä...

Kaiken kaikkiaan täydellinen aamu; aurinkoa, ulkoilua, ystävien seuraa, upeita maisemia, hurjia hyppyjä ja lainakoira!

Aamulla aurinkoa lumihangella - iltapäivällä joella

Tai näin ainakin niillä jotka saivat itsensä ylös, ulos ja liikenteeseen aamuvarhaisesta. Ikävä kyllä allekirjoittanut ei ollut tällä kertaa heidän joukossaan...

Paikallinen Kanin-hiihtokeskus Bovecissa pitää ovensa auki hiihtokansalle toukokuun ensimmäiseen viikonloppuun asti. Rinteet nousevat yli 2000 metrin korkeuteen ja huipulta voi jopa ihastella Adrianmeren välkettä. Säätila vaihtelee hurjaa vauhtia ja yleensä hissit ovat kiinni sään ollessa sateinen/pilvinen/myrskyinen. Laskettelureissua ei siis kannata suunnitella jos säätiedotus ei lupaa täyttä auringonpaistetta seuraavalle päivälle. Lisäksi rinteet ovat hyvässä kunnossa vain aamun muutaman ensimmäisen tunnin ajan, joten Boveciin pitää suunnata aamu-seitsemän maissa jos haluaa ehtiä rinteeseen.

Simon nauttii Kaninin auringonpaisteisista rinteistä. Tosin kuva on otettu viime talvena, eilen en itse ollut tätä todistamassa. 

Mutta mikä parasta, aamuisen laskettelureissun jälkeen ehtii vielä tekemään muutakin, ja eilen, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, iltapäivän kohteena oli Soca-joki. Tällä reissulla mukana oli toissapäivänä saapunut Suomalais-Irlantilainen kaveriporukkani.

Koskien kohinaa Soca-joella

Vaikka kuvat kertoisivatkin enemmän kuin sanat, kamera on jäänyt luvattoman usein kotiin joelle lähtiessä. Luvattoman usein tarkoittaen aina, paitsi eilen ja tänään! Helposti tulee ajateltua että ehtiihän sitä kuvaamaan myöhemminkin, melomassa kun tulee käytyä ainakin kerran päivässä. Ja niistä isoimmista kuohuista ei kuva-aineistoa tietenkään ole. Mutta ehkä tämä saadaan lähitulevaisuudessa korjattua.

Slalom-radan alkua Trnovo ob Socissa.

Viime päivinä olemme vierailevien tähtien kanssa kolunneet vaihtelevilla kokoonpanoilla oikeastaan kaikki Soca-joen melottavat pätkät Kobaridin ja Bovecin lähistöllä. Melojien elämä on Soca-laaksossa tehty mahdollisimman helpoksi - kaikki joen melonnan lähtöpaikat (put-in) ja joelta poistumispaikat (take-out) on merkitty selkeästi kylteillä baja-majoineen ja ylläpidettyine polkuineen ja pysäköimisalueineen. Toki tästä lystistä ja palvelusta saa maksaakin, tänään voimaan astuu kesäkauden melontalupamaksut. Kovasti kukkaro ei kuitenkaan lupamaksuista kevene, yhden päivän lupalappu maksaan vajaat 1,70€, ja viikon ja kuukauden lipuilla päivän hinta on vielä huomattavasti halvempi.

Tronovo 1, eli slalom-radan alku. Kaikki put-in ja take-out paikat on merkitty jokikartoilla. Tämän helpommaksi melomaan lähtemistä ei voisi tehdä!

"Otona"-melontapätkän alkuun päästäkseen joutuu tekemään ensin hieman työtä, kajakin kantamista jyrkännettä alas riittää. Käy hyvin urheilusta! Mutta vaiva on kyllä sen arvoinen.

"Klassikko" - melontapätkä Serpenica 2:sta Trnovo ob Sociin. Hieman kesämmällä veden väri muuttuu tuosta latte-turkoosista kirkkaan turkoosin ja sinisen eri sävyihin.

Näinkin voi käydä! Oranssin kajakin omistaja uiskenteli jo onnellisesti rannalle, kajakin jatkaessa matkaansa saattokulkueessa vielä hetken.

Silta Trnovo ob Socissa merkkaa Slalom-radan alkua. Toimipa silta tuossa eräänä vuonna myös hääseremonian "kirkkokäytävänä", itse toimenpiteen tapahtuessa sillan toisella puolella.

Päiväjärjestystä(kö)

Nyt kun talo alkaa olla mukavan kotoinen (yllä oleva kuva ei tosin ole kotipihalta vaan Bovecista), päivät ovat alkaneet muotoutumaan jonkinlaiseen päivittäiseen muottiinsa. Aamujen ihanuus tiivistyy kahteen sanaan: ei herätyskelloa! Muutaman kerran olen tosin kokeillut miltä tuntuu herääminen kellon soittoon klo 7.00, ja tulin siihen tulokseen että ei hyvältä! Seitsemältä herää kyllä ihan mielellään silloin jos kello ei ole soimassa...

Päivät tuntuvat kiitävän ohi yhä nopeampaa ja nopeampaa, rentoutumisen väliin on mahtunut melontaa, lenkkeilyä, vuorilla patikointia, melontaa, pilatesta ja melontaa. En ole ehtinyt edes kunnolla katsastamaan talvella tekemääni "sitten kun en ole töissä ja on aikaa" listaa, muistaakseni siellä oli merkintöjä venäjän opiskelusta, alttoviulun soitosta, kokkailusta, valokuvauksen opettelusta, ranskan opiskelusta... Niin ja freelance-työhommista, mutta niistä lisää myöhemmin.

Tahti on täällä vain kiihtynyt kun Kohinan koskimelojat ovat siirtyneet Suomesta Sloveniaan. Eivät nyt ihan kaikki, mutta melkein. Ensimmäiset kaksi tulivat maanantaina, seuraavat neljä tiistaina, tänään tulee kaksi lisää, ja lauantaina paikalle saapuu naisvaltainen viiden hengen suomi-irlanti saattue. Ja lisäksi huomenna Sveitsistä Sloveniaan matkaavat veljeni ja hänen tyttöystävänsä. Eli se siitä näennäisestä päiväjärjestyksestä! Ihan hyvä niin, eiköhän sitä mainitsemaani listaa ehdi käymään läpi vaikka kesällä Norjassa.

Satu meni saunaan!

Mitäköhän olisi ehdottomasti eniten ikävä kotisuomesta (ystäviä ja perhettä tietenkin lukuunottamatta)?! Tietenkin saunaa! Jos normaaliviikkoina kävin saunassa 5-8 kertaa viikossa (viikonloppuisin aamusauna on poikaa), nyt usean viikon tauko on tuonut melkein vieroitusoireiden tapaisia vaivoja ja kolotuksia. Positiivista ehkä kuitenkin on se, että saunaa kaivatessa en ole ehtinyt haikailemaan suurimpien herkkujeni Panttereiden tai Makuunin irtokarkkien perään...

Sauna siis löytyi lähimaastosta Kobaridin yhdeltä vanhimmista leirintäalueista, Kamp Korenista. Ja vaikka 70C lämpötila löylyineen tekikin tiukkaa osalle briteistä, ihan hyvät löylyt saatiin kuitenkin aikaan. Varsinkin silloin kun suurin osa porukasta oli ulkona vilvoittelemasta... Tänne tullaan kyllä ensi viikolla uudestaan!

Sateista aallon metsästystä

Uganda - Belgia - Saksa - Italia - Itävalta - SLOVENIA! Perillä ollaan. Viime päivät ovat lähinnä menneet siivotessa, laatikoita purkaessa, Ikean kalusteita kootessa, siivotessa... Sain jopa koko talon lattiat kuurattua niin että seitsemän talossa majailevan britti-melojan iloksi asetin taloon kenkäkiellon. Kiltisti ovat totelleet ja protestitkin on ilmeisesti esitetty hiljaa selkäni takana.

Talo alkaa olla jo oikein kotoisassa kunnossa, en oikeastaan halua edes ajatella että jo huhtikuun loppupuolella lähdemme jatkamaan matkaa, ja tänne tullaan sitten takaisin - niin, en oikeastaan vielä tiedä. Ehkä elokuussa, ehkä talvella, ehkä ensi keväänä?

Säätiedotusten mukaan kevät ainakin tekee tuloaan, viikonlopuksi luvattiin auringonpaistetta ja kahtakymmentä hipovia lämpötiloja. Nyt tosin näyttää siltä että tämä ennustus on siirtynyt ensi viikkoon. Mutta kevätkukkien kukkiessa ja lintujen laulaessa ei voi valittaa.

Useamman päivän kestänyt sadekin on hetkeksi loppunut ja Soca-joen vedenkorkeus tulee alas huimaa vauhtia. Mikäs siinä, sateen jälkeisten ruskeiden kuravesien valuessa alajuoksuun on ihana taas päästä melomaan tutulla turkoosilla joella. Ja täytyy sanoa että melonta on hieman vähemmällä vedelle myös huomattavasti vähemmän stressaavaa...

Eilen lähdimme Simonin kanssa metsästämään freestyle-melontatreeniin soveltuvaa aaltoa Nova Gorician esikaupungista Solkanista. Ikävä kyllä, paikan päällä selvisi että joen pohjaa oli viime vuoden aikana muokattu, ja aalto ei enää toiminut samaan vanhaan malliin korkean veden aikana. Eli se siitä. Häntä koipien välissä ajelimme takaisin Trnovoon ja meloimme tutun pätkän Srpenicasta Trnovoon. Muutamia aaltoja matkan varrelta löytyi mutta ei mitään maatajärisyttävää. Eli tulevina viikkoina melontakuntoa haetaan lähinnä criikki-, eli laskupaateilla. Ehtiihän sitä freestyleä treenaamaan vielä myöhemminkin...

Afrikan auringon alla

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta (katso ao. kuva, paikka: jossainpäin Saksaa, aika: 01.00) selvisimme kuin selvisimmekin lennolle Munchenistä kohti Ugandan Entebbeä. Koska Internet-yhteydet olivat kiven alla reissun aikana, tässä pikainen kooste reilusta kahdesta aurinkoisesta viikosta Valkoisen Niilin aalloilla.

Paikka: Uganda ja siellä Hairy Lemon saari. Suunnitelmista huolimatta emme käyneet Bujagali-putouksella melomassa ns. "1. päivän" pätkää. Sen sijaan vietimme kolme päivää safarilla Murchison's putouksilla. Upeeta!

Aurinkoa: joka päivä aamusta iltaan sadekauden läheisyydestä huolimatta. Koettiin kuitenkin muutama lyhyt mutta mahtavan voimakas trooppinen myrsky ukkosineen ja raekuuroineen.

Melontaa: joka päivä! Aamuisin vesi oli niin matalalla että Club Wave oli toiminnassa (3. aalto Nile Specialin jälkeen). Iltaisin aikaa vietettiin Nile Specialilla. Aallolle päästäkseen tarvittiin köysisysteemi jonka kanssa minulla oli suuren suuria ongelmia. Mutta aallolle päästyäni luvassa olikin sitten lennokasta ilmaa isojen pomppujen muodossa! Meloimme kerran myös ns. "2.päivän" pätkän.

Lomailemassa: lukemista, lukemista ja lukemista. Aamu- ja iltamelonnan välissä ei ollut paljon muuta tekemistä kuin rentoutuminen kirjojen parissa. Siinä vaiheessa kun omat- ja osittain muidenkin kirjat oli tullut luettua, oli aika siirtyä pelaamaan pokeria lukemisen sijasta. Onneksi panoksena oli vain juomat, muuten olisi voinut tulla kallis reissu!

Tienpäällä: safari! Kuultuamme saksalaisten ystäviemme raportin safarista Murchison's putouksille, päätimme noudattaa heidän esimerkkiä ja käydä katsastamassa kyseinen paikka henkilökohtaisesti. Oli täysin vaivan (noin 9h ajomatka suuntaansa) ja rahan arvoinen reissu! Elefantteja, virtahepoja, krokotiilejä, apinoita, erilaisia antilooppeja.... Virtahevot tuli koettua myös hieman liian läheiseltä etäisyydeltä, tai siltä ainakin tuntui. Yövyimme leiirntäalueella minkä läheisyydessä virtahevot ruokailivat yön pimeinä tunteina, ja pitivät ajoittain aikamoista melua. Onneksi meillä oli turvana pieni nuotio, pari lyhtyä ja paikallinen vartija aseenaan keihäs (!!!). Nuku siinä sitten...

Ruokaa: olimme Hairy Lemonin kokkien armoilla sen pari viikkoa kun saarella asustelimme. Ruoka oli hyvää, mutta yksitoikkoista. Vapaaehtoisesti en koskaan enää halua aamupalaksi yhdistelmää ciabatta - munakokkeli - kidneypapumössö... Safarille mentäessä ja palatessa pysähdyimme Kampalassa New York Kitchenissä ja koskaan aikaisemmin tonnikalasalaatilla täytetty bageli ei ole maistunut niin hyvältä!

Kohokohtia: tietenkin Nile Special (aalto, ei olut), boda boda "jääteläauto", safari ja isot elefantit, aurinko

Reilut kaksi viikkoa Ugandan auringon alla menivät kuin siivillä, mutta oli kyllä ihana palata takaisin Eurooppaan ja 1) päättää mitä haluaa päivittäin syödä 2) päättää mitä haluaa päivittäin tehdä (muutakin kuin meloa ja rentoutua) 3) saada mahan ehkä taas joskus toimimaan normaalisti???